keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

sattumaa...

uusi ihminen hymyilee
mielellään,
kauan ollut
vaivasta

kevään ensimmäisestä
leskenlehdestä
ilostuu,
syksyn viimeisestä
lakastuu

on aika tulla,
vaikka sattumaaahan tuo,
lähdöstä joitakin enteitä lie,
mut
sattumasta vain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...