Sokea epäilijä lehteä
Tavaa,
kohtaloaan avaa
Sairas on hän,
Avun tarpeessa,
Muttei sitä saa,
Sillä
Kaikki on kauaksi ulkoilettu,
Rahateille katettu,
Siksi
Hän avutta jää,
On kohtalo hällä karu tää
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti