niin totta,
että syksyksi kesä kerkis ja
pian pakkasherra nenänpäätä
nipistää,
korvanlehteä punoituttaa ja sitten onkin
kevät,
tuo elämän silmukas
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti