lauantai 23. syyskuuta 2017

imasta...

viimeinen itikka istuu korvalehdelläni,
on syksy ja tummuva mieli,
itikkakin on surullinen,
sillä enää se ei voi minua
imasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...