keskiviikko 20. syyskuuta 2017

kutistuu...

kaikki kutistuu,
kun
aikansa on,
virittynyt villapaitani oli ennen
just käsinkudottu,
nyt
sen koirani päälle virittelin,
koirani,
joka on pienenpieni,
minä taas
enempi isompi,
mut
niinhän elämä vie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...