hengitys höyrystyy ja ja jalkojen alla narskuu,
on ensilumen aikaa,
sitä aikaa,
jolloin punatulkku akkunasta morjestaa ja
talitintti
ikkunankulmaan koputtaa
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti