torstai 14. syyskuuta 2017

ruposenlinjat....

sumuinen syyskuun
viidestoista,
suomenojalla,
tulevalla herrojen herkuttelupaikalla,
nyt
teollisuustontteja,
jätepuhdistamo,
sekä
lintujen rutakko ja voimalitos,
joka lämmittää montaa mielenkieltä

metroa odottelen,
en kaipaa, sillä se vie työpaikkani,
yli kolkyt vuotta näillä kulmilla
rattia oon väännellyt

mut kaikella on aikansa,
minäkin synnyin
savusaunassa
savonlinnan särkilahdessa,
suuressa säämingin kunnassa,
silloin oli muutamia autoja,
ruposenlinjat ja työhevosia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...