perässäni,
sillä kuljen sen luo,
koiraani sen on vaikeampi varjostaa,
koska ressu on niin innoissaan ja
hyppii ees taas
on
pakkasilta,
kuunsilta antaa lenkillemme
kevyemmät askeleet,
joissa varjommekin tanssivat
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti