100 vuotias

tämä pohjoinen kansa jolle
luontoäitee soi
neljä vuodenaikka,
jotta he hyvin vois,
ny
hän seuraa satavuotiasta uurastajaa,
jonka halla on sitkoksi taivuttanut,
kesäaika mielensä leppoisaksi sovitellut,
tämä
pohjolan kaunis kansa on sinisilmänsä
kevät vuokoista saanut,
kielokukkasista haikian mielensä,
ruskaisasta
syksystä ahkeran mielensä

tämä pohjolan itsepintainen kansa
ei jumalatonta pappia kuunnellut,
ei ryhtiään menettänyt,
vaikka kohtalot ovat kovin
kohdelleet

tämän kansan juuret ovat
suonsilmäkkeessä ja sieltä
niitä ei klopalisaatio ongi,
ei kohtalo syvinkään,
sillä tämä maa on
luontoäiteen esikoinen,
neljän vuodenajan maa