tiistai 17. lokakuuta 2017

kalareissu...

järvenselkä höyryää,
linnut menneet ja aurinkokin 
laskenut kallioisen niemen taa,
palaan kalareissulta,
muikkuverkoilta

syysiltainen järvi on
luojan kauneinpia iltahetkiä,
kaikki häly hävinnyt,
vain airojen liike saa hiljaisuudelle
äänen,
rannat ovaat monikirjavia,
luontoäitee on
sonnustautunut syksyyn

perkaan kalat,
osan savustan,
toisenpuolen paistan,
perkeet jätän
kivenkoloon kaverilleni,
saukolle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...