monta maata ja raja-aitaa,
mut,
silti ihmiset toisiinsa altistuu,
toistensa kurkkutorveen tarrautuu,
maailmassa, jossa perhonen aidoitta liitää,
mutta silläkin joskus kantokyky rajoillensa kyykyttyy
olemme riippuvaisia toisistamme kaikista puista ja pensaista, maanmullan pienemmistä matelijoista, kaikista, siksi älkööt toinen karsiko toi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti