ketunpoikanen itkee yönsä uniin, se suree päivät ilottomaksi, muistaen hetken, kun metsämies tappoi Äiteensä ketunpoikanen suree itsensä tyhjäksi sillä hän hän vuoden päästä tapasi yllättäen Äiteensä, hienon rouvan kauluksessa
sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti