torstai 15. helmikuuta 2018

haapa...

käpytikanpoika nakuttaa
haavan oksankylkee,
se nakuttaa sarjan ja toisenkin,
kunnes lentoon
pyrähtää,
sillä se sai haluamansa

jänis kurkkaa tikanperään,
sen valkoinen turkki sulautuu
lumipeittoiseen ojankylkeen,
mutta nappisilmät erottuvat,
ne tikan perään katsovat, kunnes
pupu siirtyy haavan juureen,
popsii tikan tiputtamia haavan kuoria,
puputtaa tuontuosta ja mielensä
tikanpoikaa kiittää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...