istun valtakunnanpuistossa, ihmiset menevät ja tulevat, ovat tärkeän näköisiä, vaikka ryöpyttämissä vaatteissa kulkevat, en viitsi enempää seurailla ryppysiä, vaan istahan ratikkaan, siellä oon samanlainen retale, kun muutkin
empaattiset ihmiset luovat vähemmän toivottomia hetkiä, sillä he eivät suurentele vaikeuksia, pienentele mahdollisuuksia, vaan laittavat k...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti