istun valtakunnanpuistossa, ihmiset menevät ja tulevat, ovat tärkeän näköisiä, vaikka ryöpyttämissä vaatteissa kulkevat, en viitsi enempää seurailla ryppysiä, vaan istahan ratikkaan, siellä oon samanlainen retale, kun muutkin
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti