istun valtakunnanpuistossa, ihmiset menevät ja tulevat, ovat tärkeän näköisiä, vaikka ryöpyttämissä vaatteissa kulkevat, en viitsi enempää seurailla ryppysiä, vaan istahan ratikkaan, siellä oon samanlainen retale, kun muutkin
aamusumuinen maanantai viikon esikoinen tutun tuntuinen, siksi en koristele itseäni pyhimpiin, vaan arjen mukaviin ja meen sovitusti, mutta ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti