perjantai 9. maaliskuuta 2018

jäljet...

lumisessa tienpientareessa näkyvät
kulkijain jäljet,
minun,
supikoiran ja lumikon,
jonka pään erotankin kupareen
takaa,
mutta en huomannut
metsähiiren pieniä siroja jälkiä,
jotka lumikko oli jo merkannut

jatkan matkaa ikimetsän syvimpiin,
täällä luonnon arimmat elävät,
sopusoinnussa,
jokainen tietää paikkansa
ja luonnnlait

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...