käki ei juuri nyt kuku,
onhan huuhtikuun alkua,
mutta muistan viimesyksyn,
kun se kertoili mulle tunnelmiaan
käki on yksinäinen lintu,
kuusimetsien suojissa se kukkuu,
juuri siellä missä luontoäiteekin nukkuu
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti