katsoessasi peiliin, itseäsi, tunnet puolet, mutta ulkokuori vilustuttaa, sipaiset hiuksiasi, painat silmänalusiasi,. venytät poskeasi, huokaat ja huomaat, että olet ollut
kukaan ei ole kätellyt luojaansa, en minäkään, mutta olen halannut kelohonkaa, hänen synnyttämäänsä ikipuuta, josta saan vaikeimpina hetkinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti