aamuni on viiden aikainen,
juon kahviani,
kuuntelen radio-suomea,
kuten yleensäkkin,
toimittajat tuntuvat tutuilta,
tiedän heidän tyylinsä,
kaikilla on omansa,
onneksi
aamu aukenee olkani takaa,
siellä on itä,
katseeni katsoo kivenlahteen,
mutta istun suomenojalla,
työmaallani,
linja-autovarikolla
pian on ensimmäinen lähtö,
tuttu auto, jolla ajelen...
on harhaluulo, ettei auto tunne
mitään,
harhaluulo, sillä mun
volvoni tuntee minut ja asiakkaani,
linjatkin hoitaisi ilman minua,
mutta silloin jäisin palkatta, joten ei se kehtaa
mua jättää pennittömäksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti