bankrott...

kesäinen aamu
pihlajamäessä,
helsingin laitakulmilla,
mutta ihan ytimessä,
kiertelen koetilan pientareilla,
silitän nupopää vasikkaa,
komialuontoista sonnivasikkaa

ihmisen elämä on siellä missä
hän asustaa,
mullekkin nuo nupopäät olivat
kerran jokapäivästä arkea,
nyt on toisin,
leivän oon hakenut autohommista
ja muistakin duuneista

ihminen sopeutuu,
hänen on alustasaakka ollut
pakko,
tahi muuten olis
tullut
bankrott

katselen koetilaa,
yliopistonleima on aitauksessa,
ympäri maailmaa tulevat nuoret
saavat täältä tiedontaitoja, jotka matkakassaan
vievät,
kuulen suomen kieltäkin,
olen hyvilläin, että huomisen osaajat hymyilevät

viikon verran lomaa jäljellä,
sitten perusasioihin,
hyvä niin,
sillä ne elättävät