keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

laavulla...

keskiviikko kääntyy iltaansa,
kaheksan pintaan
näkyy viellä metsälampi
kuvaansa,
pilvetöntä sinitaivasta ja minua,
joka pintaansa ihailen

kalareissu,
yö laavulla,
mutten tahdo nukkua,
vaan kuuntelen kesäyötä,
yötöntä yötä,
'katselen ja tunnoillain
tunnustelen

olen elämäni arvokkaimmassa
paikassa,
olen suopursujen tuoksussa,
luontoäiteen
kotona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silloin on hyvä,,,

sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska  sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...