Aamuisin ihminen
On
Aidoimmillaan
tiistai 31. heinäkuuta 2018
arki...
ilman arkea,
sillä silloin pyhäpäivätkin
jäisivät pois,
eikä postikaan tulis,
ei laskun laskua,
ei unetonta yötä
ja
työtä
pelkkää hyvää..
näy,
sillä ne ovat ujoja,
vaatimsattomuuden ujoja,
jotka tahtovat vain
pelkkää hyvää
saappaat jalassa...
se on värittänyt lehtometsän
ja viljapellon,
syksy tuoksuu satoisalta,
aistin kesän mausteet jotka
kulkevat saappat jalassa
kuljetusduunari...
kuljen yöt ja päivänselät,
usein samoilla silmillä sivutietkin,
sillä
olenhan kuljetusduunari tämänmaan,
siksi mä ajanvaan,
enhän muuta hommaa taidakkaan,
vaan tätä jatkan siihensaakka, kunnes
päätepysäkkini häämöttää,
siksi
joskus syvästi hymyilen,
etenkin silloin, kun aamu sarastaa
ja kotoni lähestyy
vuodet kuitataan...
vuoden viimeisenä,
silloin viimeistään
taakesepäin katsotaan
ja pienenhetken muinamiehinä
juhlitaan
hymyilytä...
hymyilee,
tahi niin kuvittelen,
mutta silloin suinpäin meen,
kunnes väsyn
ja
takaisin tuun,
eikä silloin hymyilytä,
ainakin niin koen
sovunpussi...
vapaampaa,
kuntaas
idässä tiukempaa,
siksi nämä maailman riitaisuudet
eivät sovunpussiin mahdu
kesäisin...
tietyöt,
lomat lusitaan,
halot hakataan
ja
paljainvarpain kuljetaan,
sillä talvisäillä kerrostalon hississä,
uuvuksissa, niin notkaperänä, ettei sumun seasta
naapuriaan koe
ennenvanhaan...
kestävästi,
sillä olihan ihmisetkin
säänkestäviä,
tänään monet huulet sinisinä
joutavanpäiten,
mut yks on poikkeus,
sillä silloin
talot maalattiin
isältä pojalle,
kunnes niissä home alkoi pilkottaa
maanantai 30. heinäkuuta 2018
radio ja tv...
ihminen kuuntelis
tarkemmin,
jos televisiosta ei mitään
näkyis,
ihminen näkis enemmän
vesi...
tärkein,
tärkeämpi, kuin öljy tai kultaharkko,
sillä ihminen on valettu
vedestä ja jos se kuivuu,
laihtuu moni mielikin, vaikka kultaa olis
holvit täytenäs
elämän malli...
ei se ole maukasta venäjälläkään, ei saksanmaalla, eikä riitaisessa
lähi-idässä,
afrikka onkin jo poroksi kuivunut
ihmisen paraspaikka on asua
kolttasaamelaisten
kylässä,
siellä koivunkäppyrän laaksossa,
jossa yötämyöten on niin paljon
valaistusta, että näkee
nyystölän taivaansininen...
taivaansininen silmäätekevä,
se asuu ikihongan vieressä,
se on ikiaikainen lintu, joka ei paljon
visertele, vaan se enempi kutoo hyvänmielen sukkia
taivaansininen silmäätekevä lahjoittaa kutomansa
sukat luonnonsuojelujärjestölle, jossa ei ole ainoatakaan
politiikkoa,
ei ainakaan sellaista politiikkoa, jotka ovat niin tekopyhiä,
ettei mitään rajaa
lintunen ei tykkää
tekopyhistä luonnonsuojelijoista,
sillä nämä ovat itseasiassa
luonnonkiertokulkua vastaan,
ovat pahempia, kun maanviljelijät, jotka
itämeren saastuttivat
alkutalvi...
kumarassa,
sillä kesä viellä
mieltä painaa,
mutta kevättäkohti
mieli hankisille laskeutuu,
kevätmieliin ryhdittyy
kehittyy......
ja silloin ei enempää haluta,
joskus,
mutta useimmiten on nälkäinen mielentila
ja
siitä elämä
kehittyy
kehä 1
istuvat sen ruuhkissa,
miettivät pankinjohtajaa
ja
työpaikan ulkomaista johtajaa,
autonkin kohtalo arveluttaa,
sillä niin on elämänsä
kurinalaistettua
iloton....
sisälläkin,
samoinkuin kesykettukin,
mutta
ilotonta on kummankin
elämä,
iloja toki löytyy, mutta niistä tulee usein
jälkiharmia
mailleen hiljenee...
iltamyöhällä,
sillä silloin luonto
mailleen hiljenee,
jos näin ei ois,
luonto ei kerkiäisi huohahtaa,
hiemanaikaa nukahtaa, vaan joutas koko
elämänsä muhimaan
luomat...
samalta,
ei syksyn talvikaan,
sillä
jokaisella on ajantuoksut mukanaan
ja poisviemisinään,
jäljelle jää muistot,
tuoksujen luomat
iso mesta...
mesta,
siihen sopii kaikki
mitä jaksat kantaa ja enemmänkin,
mutta jollet sieltä löydä paikkaasi,
et sinne sovi
helteenhiihtäjä...
nyystöläntiellä,
se vetelee luistelutyylillä,
sillä se on sille ominaista,
onhan se tuhatjalkaisten
kuningatar,
se asustaa nyystölän ikikorvessa,
mutta keskipäivän aikoihin se
tekee hiihtosburtin esun kotomökin
ohitse, jossa esu kellottaa ajat ja muut
voinnit
he ovat tehneet yhteistyötä kolmisen vuotta
ja
seuraavissa talviolymbialaisissa pitäisi luistaa
kultamitalin edestä ja ilman hemohessejä, sillä
ainoa nautintoaine on esun kaivovesi
ilmalämpöpumppu...
viilentää
huusholliain,
on tasokas laite
ilmoihin hikisiin
eurooppa on aasiasta katsottuna,
kuun toisella puolella,
siellä johon aurinko ain kerkiää
ja takaisin saapuessaan hyvät huomenet toivottaa
japanilainen onkuin suomalainen,
vaikkei heillä ole mitään
yhteneväistä,
paitsi ilmalämpöpumpun
viilentämät mielialat
ennenvanhaan...
sillä hevonen ei
kauaksi laukannut,
eikä pihapiiriään voinut
kauaksi jättää
hellekukkanen...
sillä sen terälehdellä päiväperhonen tanssii,
tanssii niin, että
metsälammenpinta
väreilee ja kuikanpoikanen
lastunpalasellaan pääsee
vauhtiin hurjimpaan
hellekukkanen on kuurankukan
sukulainen ja kumpikin aikansa
kauneinpia kukkasia,
niitä ei maljakkoon mikään saata,
sillä ne kukkivat aloillaan, luontoäiteen
sijaamilla vuoteillaan
eduskuntatalo on turvaton...
sillä sinne pääsee,
kuka vain,
väljemmin ne vaaleissa
läppää heittäneet
diili...
villii länttä,
intiaanit ja biisonit siellä vain
laukkasivat,
mutta sitten tuli
trumbbi ja teki diilin
sunnuntai 29. heinäkuuta 2018
piru...
maassa,
sillä se on niin ovela, että
asuu ihmisessä, joka asuu jossain
maassa,
siksi pakolaiset ovat vapaita lähtemään
taksikuski...
kinasivat hinnasta
keskellä ajoväylää,
siinä arabiat ja muut kaukaisemmatkin
sanat selittelivät, kun hemmot nyrkkeillään
kyytimaksua sovittelivat
taksi...
eikä sieltä saa palkkaakaan,
mutta onhan mukavaa,
kunhan saa
harrastaa
pyhiinvaeltaja...
kitaraa,
blussia,
hän ei katso, sillä on sokea,
hän vain hyvin kuuntelee
kitaransa säveltämää,
pyhiinvaeltajan hattuun kilahtaa
sillointällöin kolikko,
mutta ne korjaa romanialainen kerjäläinen,
sillä hällä menee huonommin
lähi-idänaika
lähi-idänajalla, niin silloin
ruvettiin kunnolla toisia ihmisiä
kovasti moitiskelemaan ja näitä noitumaan,
sieltä periytyy nykyiset kitkat ja katkut ja atomipommitkin,
joita suurvalloillakin on vähemmän, kun israelilla, tuolla kaiken
elämän kivijalalla, jota ilmankin elämä sujuisi, mutta silloin pitäisi
raamattukin uudestaan kirjoittaa ja sen tekisivät vääräuskoisien jälkeläiset
sinilevä...
siellä näet ihmisen jätteet,
rantansa kuoleman kylvämät,
siksi ihminenkin kuolemaa hehkuu
jalkapallo...
jos se olisi
soikia,
silloin pelattaisiin
amerikkalaisittain ja pelaajat olisivat hyvin syöneitä
ikikuusi ja varis...
sekä
ohiliitelevät pääskyset ja kuusen juuressa makoileva
karhu,
joka kutoo sukkia sukulaislapselleen
ikikuusi
on paljon nähnyt,
sillä se on vanhempi,
kuin
mikään,
siksi sen vieressä ja oksillaan
on luonnoneläimet,
koska haluavat saada pulmiinsa
vastauksen,
pihkasen vastauksen
raamattu...
sitä kirjoiteltiin jo silloin, kun ei
osattu kirjoittaa,
raamattu on tositapahtumia ja kuvitelmia,
se on pelon ja onnen kirja ja se on alkuajoista saakka
antanut paimenille voimia valvoa ja kaitsia
laumaansa,raamattu on huonoissa käsissä
pelottava kirja, sillä sen varjolla on tehty maailman pahat,
mutta myöskin hyvänpaimenen käsissä hyvyydetkin
näppylät...
näkyvät näppylät,
elämän nypykät,
joilla ihminen
talveaan
tanssii
selkäranka...
koossa,
sisältä ja ulkoa
kadulla kävelee selkärangattomia
tyyppejä,
mummeja,
mutta myös jokunen työstä itsensä
kuluttanut vanhus,
mutta hänen selkärankansa ei
pummin vaivainen
radionova...
radionovalla,
kun siellä kaksi lomalta palannutta
läppää heittää,
toisin oli silloin, kun he
lomista haaveilivat, silloin heillä oli kaihokatseisia juttuja,
he melkein elivät sanomiensa kanssa,
nyt ovat sinilevän kesyttäminä ja yleisradion
hylkääminä juttujaan teroittelevat
kerrostalon hissi...
kerrostalon hissiä,
vaikka ei oo huonojalkainen,
hän tarvitsee sitä,
koska sillä on mukavaa
mennä ylös ja alas,
se myös
asuntonsa ovellekkin pysähtyy,
kun numeroa painaa
eloonjääneet....
mummot ja ukonkänttyrät,
sekä
metsäkankaitten harvinaisuudet,
täällä eli ennen ihmiselämä,
täältä suomi on rakennettu ja täältä on
vihollinen karkotettu,
hallakin kesytetty,
mutta nyt on
poismenty
myymäläauto...
hyvänmielen tuulahdus,
sieltä saa
kaiken tarvitsemansa,
siellä tuoreet kuulumisetkin
vaihdetaan
mut kun talvi saapuu ovat
asiakkaat talvikoteihinsa
muuttaneet,
silloin ei jälkiä
postilaatikoilla näy
ja kauppa-autollekkin vilkuttaa
ainoastaan ilonpäivän huomenet
metsäjänis, jolla hyllyt omastatakaa
täytetyt
alkueläin...
ihminen,
sitten se muuksi muuttui,
kunnes siihenkin suuttui
ja takaisin itsekseen muuttui,
siksi ihminen aikaajoin
elukalta tunnutuu
viisi maakuntaa...
isänmaahamme siis,
enempi olis turhuuden turhaa,
sillä paloautojakin meillä juuri
viis
lopun ajan...
hän
säikähtäis
ja luulis
lopunajan alkaneen
siankalua...
olen kuuliainen
pyhäkoulupoika,
mutta nyt
oon
pikaruokaravintolassa,
jossa muslimi syö hyvällä ruokahalulla,
kuten minäkin,
siankalua
lauantai 28. heinäkuuta 2018
arka ja orpo...
pois pyyhitty
on moni nuori,
siitä johtuu moniosattomuus,
siitä virtaavat monet murheen kyyneleet
suomi on iso maa...
niin iso,
ettei jokakolkaan
kukaan kerkiä,
nyt
metro maata kuljettaa,
muutama onnenonkijainen kairoilla
käyskentelee,
mutta yöjunalla helsingiin vaeltaa,
sil
suomessa on yöttömät yöt ja pakettipeltojen jälkeläiset
joita
metro kuljettaa
suuruus..
sylintäydeltä,
vaan se hetki, kun
perhonen hetkeksi
olkapäälles
istahtaa
kallionkolosen tuntuinen...
vaikka hän
turhilla ajoillaan murehtii,
niin hän pohjimiltään onnea pulppuaa
murheessa ei kauaan hyvin voi,
hetkenverran vain,
sen hetken, jolloin näkee valoisammin
jos ihminen ei taitaisi tunteilla,
hänen elämänsä olisi
kallionkolosen tuntuinen
ihminen ja elämän hetki,
ihan jokaisen kokoinen,
perintöineen
erämaa...
sillä siellä ei ihmisen tuoksut
ole luontoon tarttuneet,
eikä
erämaissa ei ole koskan kiire,
sillä eihän siellä ihmistäkään
napittaa..
muut luomakunnan olijat
eivät niin tee,
sillä heillä on paidat ja nutut
iankaikkisesti päälleen sovitellut
lapissa...
sillä siellä on neljä
tuulensuuntaa ja poronlaitumetkin
aidattomia,
lapinmaassa avaruuskin korkeimmalla lie,
siellä jäkälällä ja tunturipuroilla on elämäntatuointi,
joka ei turhia huutele, ei maailmantuuliin, ei mihinkään,
vaan alas istahtaa,sillä lapinmaassa kaikki on ajallaan
mörkö...
heppu,
se ei tahdo kellekkään mitään
pahaa,
mutta se tuntuu
pienissämielissä pelottavalta,
sillä se on yönkarvainen
kiiluvasilmä,
joka sillointällöin koputtelee
ihmisen esi-isä
karvanen heppu,
hyppi puissa ja söi
mitä sattui,
se piti ylikaiken haitarimusiikista ja siksi
nyystölänkylään pesänsä
siirsi ja täällä lopunelämänsä
taivaanrannan kuvia piirteli
mustikka...
siitä valmistetut tuotteet
ovat maailmaluokan herkkuja,
mustikka on myös terveyspommi,
siinä on niin paljon terveyttä
edistäviä ainesosia, että kyllä kannattasi
enemmänkin huulet mustana olla, hyvin olla
paju...
sitkeää
ja taipuis tuhannen mutkalle se ei vois
soida
pajupillinä,
eikä luontoperhoset kuuntelis sen sointuja,
ei mehiläinen sen oksilla
keinuttelis
uomissaan....
peilistä katson,
tunnustelen ja sipasen tukkaani,
joskus,
mutta yleensä menen ja tuun,
sillä elämäni on uomissaan
aroneilikka...
petollisen rauhansopimuksen
patsaan vasemmalla puolella,
jos oikialta ksatsoo,
se on muistokukkanen, jonka
sanoma lie, että elä milloinkaan
liiaksi luota
nyystöläntie...
sinilevämato,
se ei ole sukua sille niljakkaalle
levälle, joka sumenlahden rantoja pilaa,
vaan
nyystöläntien sinilevämato on
kulkuri,
taivaanrannan kulkuri,
joka kuitenkin asettui jo vuosisatoja sitten
nyystökänkylään.
sillä täällä on on niin
luonnollista
päivätpitkät se kulkee nyystölämtietä
ees raas,
aina jalankulkijoiden puolella,
sieltä se tarkastelee luonnonkiertokulkua
ja
huomioi taivaan merkit, joista se tekee esulle
raportin, jotta tämä voi ottaa yhteyksiä
korkeimpiin hallitsijoihin,
pääskysiin, jotka ovat luomakunnan
todellisia liitelijöitä
nurkkasokeus...
sillä
ne avaavat uudet
näkökulmat,
siksi olisi aikaajoin
ajatuksissaan pieni lenkki heittää,
jotta asiat näkisivät uudenlaisen
päivänvalon,
sillä nurkkasokeus
hämärtää
kaatopaikka...
kaatopaikan reunustoilla,
sillä
siellä haisee ja näkee
paljon turhan turhaa
perjantai 27. heinäkuuta 2018
luonto luovutti...
tietokonemaailmaa,
sillä pian kaikki luonnonpuut
sukupuuttoon kuoleentuu,
pian saastekuorma vedetkin
muovittaa,
silloin ei ihmisellä ole
metsänreunaa näköesteenään,
ei onkireissuja sinistenjärvien selillä,
ei
kaukaisimmillakaan merillä,
sillä luonto luovutti
laskiaispulla...
jos niitä koko vuoden syö,
mutta
jos yhen laskiaisena,
niin siitä vaan hyvä mieli
lihottuu
kunnon kommunisti...
ryyppää
jehovantodistelijat
pöydän alle,
sitten kusee perunapenkkiin ja matkustaa
entiseen leningraadiin,
saslikille
otto-ville oli juoppo,
siksi hän harhaisesti eleli,
suomen suurruhtinaskuntaa rakenteli, nyt
otto-ville parka isäaurinkoisen kanssa
muurissa köllöttää
nyystölän syrjäkulmilla...
maailman harvinaisin
kukka,
tähtisilmäsibelius,
se on se sama kukka, joka sai jeanin
säveltämään kauniimmat sinfoniansa
kukkanen on syntynyt kallionkolosessa,
ihan siinä esun mökin vieressä,
sieltä sibelius sen aikanaan
bongasi ja iki-ihastuksissaan
soinnut aarioilleen sävelsi
hallitus...
mutta mihin töihin,
ei ainakaan tuottaviin toimiin,
sillä
eihän täällä mitään uutta synny
toimeentulotuki kassoilla on jonoa,
pidemmät kuin leipäjonoissa,
ihminen on siiretty eri laitumille,
kuten oli ennenvanhaankin tapana,
kun karjaa laidunnettiin
puolihullu...
ei kuole koskaan,
kuuntelin ja päätin vaihtaa alaa,
vaihdoinkin ja itekkin tulin samaksi herraksi
ja
kaikenkukkuraksi aattelen nyt samoin,
mutta en
oppilailleni niitänäitä jaa,
sillä eiväthän heti uskoisikaan
tähdet...
siellä on subertähtiä ja kuu,
sekä illan suu,
sillä maailma on elämän puu,
joka meitä kaikkia yhdistää,
mutta jolei aurinko lämmittäis,
himmenis jokainen tähti, ensin lakastuisi
pohjantähti ja sitten ne pienemmät tuikkuset
pihakoivu...
kerrostalon pihassa,
sillä sen paikka on
pihakeinun vieressä,
nyystölässä,
mun
kotomaassa, sen oksilla linnut laulavat, varis
kuuluvammin,
sen oksien lävitse näen aamuauringon,
iltapuoli raottuu suuremman oksan
takaviistosta,
pihakoivu on mun istuttama,
olin silloin ihmisen vastaalkaja,
nyt me molemmat
enemmän varttuneet
espoon auto...
espoon autossa
töissä,
niitä aikoja hyvällä
muistelen,
muistelen työkavereita,
hyvästi muistelen,
silloin ihminen oli ihminen, hänen tekemisiään
sopeutettiin ajankuvaan, silloin oli herroja, mutta hekin
alentuivat juttusille, joka antoi työniloa yli vaikeimpien
hetkien
tänään olen muualla, tänään espoon autoakaan ei ole,
on vain suuri monikulttuurinen toimija, jossa päätteet
toimivat, eikä herroja missään, sillä heitä ei ole,
on vain kuljettuja kilometrejä
venäläiset...
kaukana, mutta jokapaikassa
läsnä,
ensin cocacolineen, nyt
bogcornineen
venäläiset lähellä,
mutta niin kaukana ja pysykööt
suurvallat tunkeutuvat joka kolkkaan,
mutta eskimot ja
karumpien maitten
hemmot
pysyvät sijoillaan
syksy...
useasti hyvästien aikaa,
mutta ketkä jäävät,
he sadosta nauttivat,
sillä syksyllä koko kesä kokoontuu,
syksy muuttaa luonnonkulun,
värit ja elämän solut,
syksyllä räystäitten alusilla
marjanpoimija marjojaan
siivoaa,
sienestäjä tatit säilöää,
syksy on aikaa, jolloin
luomakunta hetken huohahtaa
ja monen opintie aukeaa
hevonpaska...
maailmanherra,
mutta
hevonpaskakin on tärkeämpi,
sillä se elättää
montaa elämän
merkittävää,
heitä, jotka pitävät tätä luomakuntaa
pystyssä
kutoa...
tekevät ihmisestä
vanhuksen,
silloin on mahdollisuus
myös keinuessa sukkaa
kutoa,
vanhuus on ihmisen parasta aikaa,
sillä silloin ei tarvitse pituutta hypätä
älykäs...
muurahaisen rinnalla,
sillä muurahaisilla on
älyttömän älykäs elämä
muurahainen rakentaa
hyväsään aikaan,
talvikeleillä se onneensa
käpertyy,
kuningattarensa viereen
käpertyy ja huit hait
talviviimoille viheltää,
muurahainen ei veikkaile, ei eurolottoakkaan, sillä
mitä se turhan onnella tekis
ylioppilas...
metsälammen lumpeenlehden
päällä,
se laulelee ja hyvää mieltään
tuulettelee,
sillä tänään se pääsi
ylioppilaaksi
sammakkomatelija on luonnon alkuperäisiä,
se on säilynyt hyvin, kun ei ole
maailmantuuliin
lennellyt
sammakkomatelija on nyt koulut käynyt,
mutta viellä se aikoo
kirjeopistoon, jossa voisi
opiskella
ihmistuntemuksia,
noita sottaisia luonnon kummajaisia
moro....
menee ajoissa nukkumaan
ja herää sopivaan
aikaan,
tätä kuviota hän teke vuosikymmnet
putkeen,
kunnes
sanoo
moro
toimittaja...
paljosti
monen syvempi,
siin sanat ja tunnelmat
tuulettuvat,
kuulijalleen kuuluttavat
on monta sanan toimittajaa,
mutta paras on
totuuden puhuja, jolla huumori
mukavasti lauseissaan pilkuttuu
toimittajaksi ei sovi
yksipuolinen,
vaan hänen täytyy olla
monipuolinen, semmoin
hemmo, joka jokaiseen syksyynkin
eksyy
trumbbi ja putin...
rintamistaan,
siinä suomi
salaojitettiin,
mutta paltianmaat
kaavoitettiin
suurvallat tekevät mitä haluavat,
mutta eivät
luonnolleen suomenkaltaista
valtiota halua,
siksi
voimme hymyillä huomisenkin verran
minä...
jolla kaikki on hallussa,
arkailin ja kainostelin, kunnes tajusin,
että hänhän
on
minä
yksinyrittäjä...
sosiaaliturvaa,
sillä hänhän yksin yönselätkin
yrittäjä on kuitenkin ammateista
monipuolisin,
siinä juurta myöten
asit hoidetaan,
mutta
mitä viimein jäljelle jää,
sen vain yrittäjä illan pimetessä kokea saa
asettuu...
suinpäin uuteen
asettuu
estot ovat
piikkilankaesteitä,
perkeleen tulipallokekäleitä,
siksi niiden yli on
reippaasti hypättävä
padasjoki...
entinen bysantin keisarikunta,
siellä vaikuttivat kaikki
elämään kuuluvat,
mutta nyt
on
toisin,
kirkko suljettu,
siwakin lopetettu,
kaksi kauppa ja
kolme kirsikkapuuta,
padasjoki on unohtunut, sen päättäjät ovat uupuneet,
sillä eihän heillä
mitään menetettävääkään,
maakuntauudistus
hoitaa hommat,
miksi siis
valtuustoakaan
tsernybyl...
ruokkii
yhäkin kuolemaa,
se perunalasatuissakin rapealta maistuu
en kerää puolukkaa,
sillä se on syytön,en
mustikkaa., sillä se viattomin
ydinvoimaonettomuus kantaa
ihmisille yhäkin
elämänsurua
väsähtäneet...
elämään väsähtäneet nää,
sillä ne kuuluvat
vastaalkajille,
elämän opiskelijoille
kukkaset...
viellä kevyempää on jutustella,
sillä ne eivät ole nirsoja, sillä
tuntevat kuvankauniit terälehtensä
kukkaset elävät yleensä kesäsäillä,
ja hyvä niin,
sillä
onhan meillä sitten aikaa
synkistellä,
kun kuurankukka herää
henkiin,
se on kukkasista arvokkain, sillä
sen edessä kaikki punastuvatkin
kunnanvaltuuston oksennus...
pahasta olosta,
se tulee itseaiheutetuista, se tulee
kuunnellessa
kunnanvaltuuston
tulevaisuuden kuvista,
kuuntelen, mutten kuule,
vaikka aistini ovat terävät,
olenhan juuri suorittanut
bussikuskin ammattipätevyyden yhden
osion,
lääkärintarkastuksen, eikä siellä puheet auta,
sillä verestä mitataan totuus...
kunta säästää, se myy mitä on
myytävissä,
ei korjaa eikä rakenna,
ainoastaan se arpoo
kalastuslupia
kunta onkuin vitunhirveä unipainajainen,
se on semmoinen yhdyskunta pahimmillaan,
ettei siihen pysty muukuin salamanisku ja uudet
päättäjät, jotka ymmärtävät, ettei menneisyys elätä,
koska sitä ei ole
vanhuus...
istumalla ikkunan ääressä,
ei, vaan
silloin pitää mennä kuin viimeistä päivää
pappi...
jumalan poika,
ei edes sen henkivartija, saatikka
ovimikko,
vaan pappi on
yhteishakumenettelyssä
saanut korkeakoulupaikan oleva ihminen,
hyväpalkkainen jutustelija, joka osaa
kirjankannet alusta loppuun
huijattu...
mutta siihen pystyy
vain
toinen huijattu,
ihminen,.
luonto ei moiseen sotkeudu, sillä se tietää, että
jäljet maksavat
luota...
luota,
luota ja enemmänkin luota,
pian huomaat
ympärilläsi ihmisiä, jotka on murentuneet,
mutta pyytävät lupaasi saada
viellä uuden mahdollisuuden,
näistä ihmisistä joku
tekee mahdottomastakin mahdollisen,
avullasi
rotta..
vaikka sitä pitäisi
aina ennen nukkumanmenoa
halia,
pussata untensa rajamaille,
sillä rotta on meidän esi-isä
huolaantuu...
hän käsittää,
ettei
hän ole elämän syvin,
vaan
ihmisen on löydettävä
itsensä,
sillä vain siten
sielunsakkin huolaantuu
torstai 26. heinäkuuta 2018
nyystölän ikimetsä...
ei turhakalle voi hyvin,
sillä hän tuotapikaa
saa
susimetsän suurimman
huomion,
tämä nimittäin tahtoo
halata kaikkea velatonta,
ja turhakalle on viattoman
varaton
säilöntään joutuu...
punaiseksi punoittuu
ja säilöntään joutuu
kesällä vaatteet ja aatteet
väljähtyy
ja
monet vanhatkin
nuorettuu,
pois oppimansa unohtaa
ja
alkavat ihmisen vastaalkajaisiksi
kynsisakset...
aina,mutta useimmin johonkin
menneet,
niin käy aina kaikille
tarpellisille
varhaiskypsät...
istuneet
ukon ja mummon
pirtissä,
kuunnelleet ja mieleenpainaneet,
siksi he
aikuisina hymyilevät
ihastuksissaan...
hymyilee,
oo
mielissäis,
sillä hän tekee sen
ihastuksissaan
Kyläkauppa...
Kyläkauppa on kirkonkylän
Ainoa,
Yhden ja kahden
Kauppa,
Sillä ihmiset ovat
Verkkokaupassa
Hetket....
On hetkiä joita
Ei
Olekkaan,
Silloin on auringonlaskun
Aikaa,
Sen pystyy aistimaan,muttei
Mukaansa ottamaan
Radio
Turhaan kauppiaat
Soittelevat,
Lehtiään kauppaavat,
Sil mä en halua niitä
Lukia,sillä mieluuummin kuuntelen radiota,tuota monikanavaista,
Jossa jutunjuurta moninaista
keskiviikko 25. heinäkuuta 2018
suuret rahat...
tarvii,
vaan senverra, että
kivasti kulkiessa
kilisee
suuret rahat saavat
ahneet silmät kiillottumaan,
niissä silmissä ahneus asuu
köyhä on kauniinpi sana,
kun
rikas,
jos sillä on
elämänmyönteiset raamit
karvilankylän pajupilli...
lapsuudessani
hieno soitin,
osasin sen tehdä,
siksi se soi niin kauniisti
karvilankylä on vielläkin
olemassa,
pappani ja mummoni
koto,
mun
kesälaitumein,
siellä se yhäkin soi
välillämme on
puolivuosisataa,
monta
askelta,
mutta yhäkin vien maitotonkaa
maitokärryllä mummoni kaa
tienlaitaan
ja
pajupillinkin hyvin soi
en ryypätä halua...
en nukkua,
ellei nukuta,
en ryypätä halua, sillä silloin olisin
joku muu,
olisin kaukainen,
liin kaukainen itselleni, enkä
niin pitkälle halua pois,
otan vain
tuopillisen,
juuri senverran, että voin
hyvin olla
lähtövalmis...
sillä olenhan
elämän evakko,
laidasta laitaan elänyt,
rakkauden ja vihan kuljettama,
luojani
armahtama,
mutta
elämän kavaltama kulkija, joka
on
ain lähtövalmis
toinen ihminen...
tyhjäksi käy,
voit olla hetken
herrasi,
mutta viimein siihen
lakastut,
sillä ihminen tarvitsee toista
ihmistä,
ihmistä,
ei omaa kuvaansa,
vaan kieroon kasvanutta
jos lapsia ei ois...
mitä ois,
oisinko vain
ylöspäin,
alistuisinko toisinpäin,
vai menisinkö
muihinpäin,
juoksisinko vai aattelisinko ollenkaan,
nauraisinko viattomuuksille,
itkisinkö
suurillepienille,
katsoisinko nousevaa aurinkoa,
unelmoisinko kuutamon sylissä ja itkisinkö
iltaauringon hyväillessä
hankikantoiset...
vapaalle,
kotiini,
sinne missä synnyin
ja
puita pilkoin, sytytin
jouluna kynttilät ja hiihdin keväthangisilla
poutasäillä koko
elämäni,
olihan silloin lapsuuteni
hankikantoiset
veneeni...
mietin sinne,
mutta jäin tänne,
sillä minun veneeni kesti vain tämän
matkan
hiljainen hetki...
ei hymyile,
se ei itke,eikä
jaksa kumartaakkaan,
sillä hetki on
unesta tehty,
aamuun valettu
kuljet...
et otetta mistään saa,
kuljet sumussa vaan,
kunnes kannolles
istahat vaan
katajanmarja...
loisien poistaja,
se nujertaa melkoisetkin
toukkaparvet, jotka suolistossa
vaeltavat,
tämän tiesivät entisajan ihmiset
joilla ei ollut nykyaikaisia loismyrkkyjä
Maakunnat...
Maakuntia on liikaa,
Sillä asukkaita
On liian vähän,
Viis maakuntaa vois
Pärjätä omillaan,
Mut se ei lie poliittisesti
Sopivaa?
tiistai 24. heinäkuuta 2018
syksy...
se luo hiljaisen syvyyden,
antaa äänile mahdollisuuden
ropista ksattopellillä,
suo mahdollisuuden
lätäköityä,
joihin on kiva jalalla
lätsäyttää
kuussa on mustikoita...
isoja mansikkatiloja ja
pari ferkusson rattoriakin,
tiedän, koska oon käynyt
siellä....
olin siellä viime yönä ja yhäkin harmittaa, kun heräsin,
kun kissa leipoi rinnuksilla
ennustajaeukko...
ei tuu
kippeeksi,
näin loihti
ennustajaeukko,
näytti
mallia
ja
kupsahti ennenaikojaan
kovapoika kiroilemaan..
kiroilemaan,
osan opin lapsena
tukkijätkiltä,
osan oon taivutellut itse
oon uskovainenkin,siksikin
kovasana kuuluu
elooni
synnyin talvisäissä,
pakkaskeleillä ja silloin tarvittiin
rumia sanoja lämmittelemään
8 kertaa kolme
jakson eläjä,
kaheksan tuntia turhaan
huhkii,
toiset kaheksan telkkaria
vahtoo ja loput ajat
unissaan juttelee
punkaharjulla...
kauneuden sylissä,
kahden vesistön
sylissä,
tunnen kuinka vuosisatojen hioma
kauneus tarttuu minuun,
maailman
polttamaan,
en virsiä puno,
vaikka runoilijan patsasta ylöspäin katsonkin,
tunnenvain
hänet
nyystölänkylässä...
hevosia, joilla oli suomalainen
nimi,
hevosia, jotka tekivät ja tiesivät
enemmän,
ne olivat suomenhevosia,
komeita liinaharjoja, ja niiden vetämissä
kärryissä soi ain
aisakello,
jolloin mustalaisukko rupes
viinanmyyntiin
ihminen ei sairastu...
jos kahtoo
noitaa
suoraan silmiin,
noitaa, joka piileskelee sielunsa
syvimmissä
luontaistalous...
luontaistaloudessa,
hän eläin lyhyen ja vaivattoman
elämän,
ainakin niin vaivattomamman, ettei tarttes
joka viikko
hierojalla juosta
maailman mahtava...
en luonnon pienempiin
koskis,
sillä ne lopultakin
pelastavat
meidät
kela tunnus...
helppoja,
niistä tuoksuu
vaivattomuus,
eikä ne ole ikävystyttäviä,
koska niillä ei ole
kela tunnusta
nyystölänkylässä...
karjalanneito,
tuo luomakunnan kaunokainen,
se tuli jalkapelillä syväriltä
sinne,
evakkojen matkassa
ja mukavasti on kotiutunut
nyystölän ikimetsän kelohonkiin,
joissa se laulaa
ummet ja lammet ja saa koko luomakunnan
mukavasti mukautumaan
karjalanneito on
suojeltu
satakielen serkku,
mutta sitä ei tunne edes luonnonsuojelija terttu
kiiltomato...
yksinkertaisen viisaasti
järjestellyt asiansa,
kiiltomatokaan ei tartte
valoihinsa paristoja ei
aurinkokennoja,
ei
veivii, eikä muutakaan härpäkettä,
senkus vaan sormiaan napsauttaa
niin mato näkyy toisen madon luokse
nyystölän nero...
siellä sivistyksen päämajassa,
nyt sivistys on tullut
nyystölään,
esun luo
liberaalinen kansanpuolue...
liperaalinen kansanpuolue,
se voittaisi seuraavat
vaalit
ja kekkonenkin
heräilis
ennen eu:ta
kilpailua,
maatalonisännät lihoivat
ja
ihmisiä sokerijuurikaspelloilla
kitkettelivät,
nyt on toisin,
isännät laihtuneet,
maatilat kadonneet
ja sokerijuurikkaatkin
kitketään indokiinassa
ihmisten kyttäily...
kivaa,
mutta viellä mukavampaa
on
heidän arvostelemisensa,
sillä ihtiään ei
kehtaa
pitelin häntää...
pitelin lehmän
häntää ja hätistelin
kärpäsiä,
kun mummo lypsi
semmoisia aikoja ei enää
tuu,
ei mulle eikä
muillekkaan,
sillä nyt
on
toinen aika
luonnonsuojelija...
joka kiinnitti ketjuilla
itsensä kaivinkoneeseen,
on tätänykyä vapaampi suojelija,
sillä tänään hän lentelee ympäri maapalloa
puhumassa luonnonsuojelusta, jonka päinvastainen
edustaja hän on
israel...
sillä sillä on kaikkea sitä mitä muilla mailla ei lie,
sillä on
raamatun ensipainos
ja
maallisemman vallan
uuskäännös,
eikä sille silloin kukaan mitään
mahda,
ei edes
uudet jakeet
kärpänen...
aitanseinän lämpöisestä,
muttei
tuulettomanilman kolmestakymmrnestä
asteesta,
jossa ihmisparaltakin
hikikarpalot otsassa kihelmöi
etujaan...
seisoskelija,
joka hoiteli reviriään,
mutta nyttemmin ajavat
istuualtaan omia etujaan
huolenhäivät...
pitää ottaa paljon
mukaan
ja
tuoda mahdollisemman vähän,
ei siis
huolenhäivääkään
tyhmin...
olla puuttumatta,
sillä silloin
pysyt porukoissa,
porukoissa joissa äänekkäin, muttei taitavin
määrää
tahdin
maakaupat...
minä poika vaan
taivasosuuksia,
sillä mitä mä tuhlailemaan,
siispä sijoitan tulevaisuuteen,
tuhlaan kaiken maallisen,
sillä
kun aika kerkiää,
on kevyempää lähteä
uusille tiluksille, eikä sinne oteta edes
maallisia tunnontuskia
AKT... !!!
logistiikkaa,
harmaatalous sitä taasen
jarruttaa,
siksi monta on pirunpoikaa
liikenteessä, jotka eivät ymmärrä
järjestäytyä
järjestöityminen on
tasokkainta kuormansidontaa,
sillä yksin ei kukaan
kauaa ajele
kokoomus...
ihmisistä,
jotka eivät
tuota,
eivätkä näinollet tienaa heille
tuohta
pitkäsilta..
ihmisiä
ennenvanhaan,
mutta viimein
kumpikin käveli vastapuolelleen,
ja
siitä alkoi suomen
menestystarina
muurahainen...
suihkussa,
vaikka ahertaa yötpäivät,
ihminen käy,
vaikkei missään näy
ilmasto lämpenee...
niin myös
turvenuijien perillisten
kaupunkilaistuneet
perilliset,
jotka ovat niin uusavuttomia,
että perunankin on opetettava
miten
hänet muusataan ja nakin kanssa nautitaan
käärme kylmättää...
monia,
muttei
sen suuhun joutuneita,
sillä
luonnonkiertokulku on viatonta
yrittäjä menestyy...
on
asiakkaita,
asiakkaat menestyvät, jos heillä on
ostovoimaa,
ei se tuon kummosempaa
virolaisjussi...
tuli isänniksi ihmisiä,
jotka ei oo mistään kotoisin
valkoinen orja...
muunmaalaisia,
ei keskustakaan,
vaikka muuta väittävät,
demareille on ihan sama,
kunhan äänestäjikseen tulevat,
kokoomus taas tahtoo kolmannet työmarkkinat,
sillä suomsalainen ei halua enää olla valkoinen orja
paholainen...
mutta toisia
syyttää,
ihminen,
kieromieli tuottaa jätettä
enemmän kun hyvää,
ihminen,
elää kuten paholainen,
riivattu pahjolainen
pienet hetket
kauniit katseet ja
ohimenevät vilkaisut,
kaikilla on merkitystä,
jos niihin ennakkoluulottomasti
tarttuu
elämänilo...
onnenhetkistä,
joilla on surulliset
silmät,
mutta jotka loistavat
kaiken keskelläkin
helle...
on helpotus kun saa varjopaikkaan istahtaa,
poppelipuu suojaa,
sen pulutkin tietävät,
sillä niin rakastuneesti he puunrunkoon
nojaavat,
istun ja pyyhin menneitä,
sillä tänään aloitin
uudestaan,
hellesäässä, eikä mulla ole mieli jäässä
alukset...
kyynelsilmin
horisonttiin
seilaavat,
alukset,
jotka palaavat ja silloin satamavalot kirkkaimmin
tulijaansa vastaanottavat, sillä kyynelsilmät ovat
ilontunteisiin vaihtuneet
jokainen on duunari...
sillä jokainen työtä tekee,
toiset toista toiset toista ja jokaisessa
duunissa on varjopuolensa,
niin herrankin hommissa.,
sillä jos herran homma tökkii,
se on kerrasta poikki,
vaikka elämäs oot sille
budjetoinut
julkiset ihmiset...
arvostella,
kovastikkin,
mutta joskus ois syytä heitä
kannustaakkin
maanantai 23. heinäkuuta 2018
Matka....
Matka on pitkä,
Jos sen hitaasti kuljet,
Se siitä viellä pitenee
Jos kuljet sen apein mielin,
Joten tee matkaasi
Hyvin mielin
unet...
siksikö,
etten kerkä kaikkia
päivisin
elämään?
oon milloin missäkin,
teen vaikka mitä,
keikun katon harjallakin,
mutta en putoa, sillä herään aina
ennen sitä
aamulla...
on
viellä yö,
aamuyö,
kahvikupin kanssa heräilen,
parin tunnin päästä linjalle,
uudelle reitille,
jossa en ennen ole ajanutkaan
kaksi kelloa oli valmiudessa,
mutta heräilen omia aikojain,
kuten ennenkin
radiosuomi soi hiljalleen,
tutut äänet,
oon tottunut
kanssasi...
etten kaikkialle kerkiäisi,
siksi
aattelin osani ottaa
kanssasi,
sinun,
elämänmuruni,
kukkasen, kauniimman kukkasen, jolla on niin
kauniit terälehdet ja sydän, jossa hymykin hymyilee
hymyillen mennä...
valloittaa,
en edes kaikkea
muutakaan,
vaan haluan laittaa kädet taskuuni ja
mennä,
hymyillen mennä
tuhannet kerrat...
itseäni mittaillut,
on kantapäitteni kautta kokeillut,
mutten
itselleni itsessäni paikkaa
löytänyt
hukut...
kierrät samaa kehää,
olet urautunut,
hymysi kadonnut
sinun täytyisi hetkeksi
istahtaa
ja antaa piutpaut
nykyisyydellesi
jos haluat elää,
elä se tavallasi,
omilla taidoillasi
Nyystölän ikimetsä...
Nyystölän ikimetsässä
Kiiltomato
Meikkailee,
Sillä tänä yönä hällä
On
Treffit yhden valokkaan kanssa
Neitoperhonen...
Neitoperhonen
Tykkää
Suvisista ilmoista,
Sillä silloin se voi liidellä
Kukasta kukkaan
Ikielämä....
Puolukoissa on
Paljon
Terveyttä,
Niin mustikoissakin,
Mutta ikielämä syttyy
Karpaloista
Ihottumat...
Ihmisille tulee
Ihottumia kun he
Supattelevat,
Jos korkealla äänellä
Puhuisivat,
Ihokin olis sileempää
Syvän savo...
Kaikki hätäset
Ihmiset asuvat asutuskeskuksissa,
Mutta elämän
Nautiskelijat
Syvän savossa
Tympäsis...
Ikuista elämää ei ole
Ja
Hyvä niin,
Sillä kyllä tämän pian
Oppii,
Joten tympäsis jos ei
Koskaan lopppuis
Maanviljelijä...
Maanviljelijä on
Luonnon armoilla
Ja yhteiskunnan
Kuristusotteessa,
Ei lie toista samanlaista
Työolosuhdetta
Varjokohdat....
Jokaisen kannattaisi
Itseensä
Tutustustua ja jonkinverran
Toisiinkin,
Sillä
Silloin jäisi joitakin
Varjokohtia pois
Haravoi...
Ihminen elämäänsä
Haravoi,
Hetkenpäästä seivästää,
Loppupäästä
Latoonsa kuljettaa,
Onhan pitkä talvi,
On kylmäkin ellei huomiseensa
Varaudu
Ennakkoluulot....
Ennakkoluulot olivat
Aiheellisia
Ihmiskunnan alkuaikoina,
Mutta nyt
Kaikki maailman ihmiset
On rokotettu ja nimetty
Tehomunivat...
Ihminen haluaa
Liian
Suureksi,
Viimein heille käy
Kuten
Dinosauruksille,
Jotka nyt
Kanoina kotkottelevat,
Alimitoutetuissa häkeissään
Tehomunivat
Pirunpoika....
Ihminen on
Pirunpoika jonka ite paholainen
Istutti ihmisen
Olomuotoon,
Siksi ihminen tekee
Pahojaan ja nauraa, kun
Oikein ilkiä on
sunnuntai 22. heinäkuuta 2018
luontomaa...
kääntyy,
silloin mielikin arkipäiväistyy,
luonto luonnostaan varustautuu
talven pitkiin iltoihin, jolloin pakkanen
paukkuu luontomaan nurkissa
kesällä
ihminen saa hetken olla
ihmisen poikanen,
juuri sellainen, kun aikojen alussa lie
bethowen...
suomessa väinämöinen
puhalteli pajupilliin,
silloin
oli
renesansiaikaa ja kuningashuoneet olivat
sisäsyntyistyneet niin, että
trsaarinpoika vimmastui
ja
lahtas koko
systeemin
jätevesiviemäriasetus...
pitää
asuttuna,
vaan maaseutu jätetään
ketunpojille ja muille luonnon
viattomille ja ihmiset
rahdataan jätevesimiemäriverkostojen
alaisuuteen
tuli...
mutta hyvä renki,
metsäpalot ovat
luonnolle hyödyllisiä,
mutta elinkeinoelämälle
nokisia, eikä niiden lähellä
ole ihmisenkään edullista olla
mihinvain...
sammuu ilo,
sammuu, sillä unelmat kantavat,
vieden ihmisen
mihinvain
karpalosuo...
kohtalo ja karpalosuo
jossa kurkipariskunta ja karhunpennut leikkisät,
ilta kurkistaa,
vaikka justiinhan aamu alkoi,
isänmaa,
sinä tarjoat suot ja hallayöt,
viljavainiot ja rukiin siemenet,
kiitos isänmaa,
loihtii poimija ja kotomökilleen
palailee heilutellen karhuäidille
hyvästit huomiseen
syvyyttä....
toisilla elämän hyvyyttä,
ja siinä rakkauden syvyyttä,
kaikkea ei yhteen ihmiseen mahdu,
sillä sehän olisi liian paljon hyvyyttä
suolampien maa...
täällä suolammet kukkivat
kulleron kukkaa,
eikä se tuoksujaan hukkaa,
vaikka mökin isäntä on ilman
tukkaa ja tämän eukko kutoo yötpäivät sukkaa,
vierasmaalainen katsoo elon rukkaa,
muttei käsitä, että tämä maa on suolampien maa,
jossa kurjuus pyhyydeksi kukittuu, onhan meillä
kulleron kukka, joka ei tuoksujaan hukkaa
seuraava hallitus...
yhteiskumppanit ovat
keskusta ja demarit,
muttei persut ja siniset,
kenties vihreät ja ruottalaiset,
silloin sotea todenteolla
purkitetaan ja maakuntamallia
liputetaan
kihti...
että se katotuttaa mitä
syöt ja juot,
mutta se vahtaa
kaikkea muutakin,
ei nukuta, ei kävelytä
ja
hermotkin kiristyvät,
eivätkä kengät tahdo
luuvaloseen jalkaan
vanhuus...
mukanaan,
se oikein esittelee
niitä illoin ja silloin, kun
ei kaipaisi,
vanhuus tuo mukanaan
kaiken sen mistä nuorena
jäi paitsi
vuosikertomus...
siihen mahtuu
itsesi kaikki,
jokunen muukin,
se on vuosikertomus,
joka ei toistu,
elikkä elele kerralla
päivän päätteeksi...
päivästäs,
silloin paras paikka
on hyvin sijattu vuode,
jonka suojiin on
mukavaa
päänsä painaa
Yö...
Luontoäitee iltaa
Vartoo, siksi ilma tyyntyy,
Äänet madantuvat,
Luonto makuulleen
Tyynyttyy,
Jalkeille jäävät yöneläjät
Sillä he päivän varjoissa viihtyivät,
Sinitaivaskin tähdityy,
Kuutamo sillan unelmille suo,
On unelmien yö,
Joka sijansa kaikile luo
Vihreä liike....
Vihreä liike on
Lampaan villoista kudottu,
Sillä on huopatöppöset
Jalassa
Kesät talvet
Jäte....
Nykyään tulee paljon
Jätettä,
Ennen ei tullu,
Kaikki syötiin,
Sikakin,joka perunankuoret
Hotkas
Kiire..
Joskus on kiire,
Sillloin juoksuttaa,
Syvästi puuskuttaa,
Mut sehän vain muistuttaa,
Et ajoillaan olis ajallaan
Nyystölän öljykenttä...
Nyystölässä on
Maailman suurin
Öljyesiintymä,
Mut en rupea myymään
Öljytuotteita ennenkuin
Muualta loppuu, sillä silloin
On hinnoittelu helpompaa
Yksi toive olisi destialle,
Että hoitaisi padasjoentien ja 24:n
Kuntoon,
Sillä pian ihmiset menee muuallekkin kun himokselle
Ikitoukka...
Ikitoukka on
Nyystölän kiitoradan
Herra ja hidalko,
Sille pitää tuoda palkaksi
Aina
Kastikainen,
Muuten ei oo kiitoradalle
Asiaa
Nyystölässä...
Nyystölässä on suomen
Suurin
Kiitorata,
Sitä käyttää kymmenet tuhannet
Etelän matkaajat,
Mut
On siellä sisämaan
Liikennetäkkin
Pääministeri...
Pääministerillä
Täytyy olla
Hyvät hermot,
Muuta hän ei tarvitsekkaan,
Sillä kaiken muun hoitaa
Oppositio
Juna...
Juna kulkee kiskoilla,
Pysähtyy asemilla
Ja
Kiskojen loppuessa
Tulee samaa reittiä takaisin,
Mutta usein se jää
Oottelemaan korjausmiehiä
Jalo rotu....
Tulevaisuudessa ihmiset
Siivotaan jo geenivaiheessa
Jalostuneeksi
Roduksi,
Juuri samaksi jota hitlerkin
Aatteli hulluuksissaan
Erikoinen tapaus...
Ihminen on
Erikoinen elävä,
Erikoisempi kuin linnut tahi
Maan matoset,
Jotka eivät ihmisen tavoin
Tahdo
Luottokortteja
lauantai 21. heinäkuuta 2018
Karumpaa....
Ihminen eli alkuaikoinaan
Karuissa oloissa,
Piru viekotteli,
Susilauma nuoleskeli,
Eikä ollut
Tietsikkaa, mut
Nyt
On
Karumpaa,
Sillä kaikki lipoo suupieliään
Kun tilipäivä koittaa
nimi...
sillä pääsee moniin
paikkoihin,
sillä myös lukitaan monen tie,
mutta usein nimenhaltiahan siihen
eniten vaikuttaa
musiikki...
siinä on
tunteen mukavuutta,
joka jalkaa taputtaa,
lantiota heiluttaa,
sillä tahtinsa on hymysuinen
kulkutauti...
se kerrassaan katkaisee
ikävyyksiltä menohalut, sillä
kuorsaamista ei siedä kulkutauditkaan
rakkaudeton elämä...
ei hymyile,
sillä sitä ei pyöritä myllynkivet,
rakkaudenkivet,
vaan ihminen on joutopäivien
yksinäinen, jota ei edes
sivullinen huomioi,
ei edes
aamuauringon säteet,
ei varjokaan,
ei sillä
rakkaudeton elämä on kylmän
yksinäistä, jota kaikki kiertävät
kimi voittaa huomenna...
voittaa
formuloissa,
sillä se on kimin päivä,
jota pottaskin tukee
demarit voittavat seuraavat vaalit....
seuraavat vaalit
keskustan ansiosta,
he myös joutuvat toimimaan
hallitusvastuussa keskustan ansiosta,
sillä
sotet eivät onnistu demareiden haudankaivajan
mentaliteetillä, vaan se tarvitsee
tervettä markkinataloutta, joka tarkoittaa
myös
heikoimpien jäseniensä tukemista,
sillä jos heidät unohdetaan,
lasku on kallis ja sotet ja kansantalous
eivät voi hyvin
ay-liike...ja maatalous....
yhteiskunnassa on
vahva ja hyvintoimiva
ammattiyhdistysliike
ammattiyhdistysliike on osa
yhteiskuntarauhaa,
se on demokratian kulmakivi
ay-liike on elävä liike, sillä
se ei fossiidu, sillä jäsenensä vaihtuvat,
näin ei käy monissa muissa instansseissa
maatalous on joutunut
huonojen edunajajien kouriin,
elävää maataloutta on pakettipelloitettu,
sitä on lahdatta surutta ja tätänykyä
viimeiset viljelijät ovat käytännössä
orjia
kihti...
että on herrasteltu liikoja,
silloin on istuttu notkuvissa
pöydissä juoden ja syöden
ja
ennenkaikkea
aamun sarastukseen,
onneksi luuvalo
valaisee yhtä jalkaa kerrallaan,
muuten ihminen olisi
valomeressä
itken...
silloin käperryn peittoni
suojiin,
itken,
sillä se mua helpottaa,
ihmettelen miksi en voi itkeä
silloin, kun kipu alkaa,
vaan sitten kun olen heikoimmillani,
häpeän,
sillä kasvoni eivät voi
päivänvalossa itkeä,
minun kasvoni ovat valettu
kuun valossa,
siksi vain silloin olen
pienisieluinen...
ihminen on vaarallisen
kiusallinen, sillä hän
jokapaikassa
hängsängänkkänä
kaiken yli..
yli,
hänen on kiivettävä
myrskytuulenkin
yli,
sillä muuten hän lastuna
johonkin
ajautuu
häväistiin...
kusi
päälleni,
oksensin sisääni,
sillä en voinut hyvältä näyttää,
menin töihini,
itkin,
hänen vuokseen
tyhmä ihminen...
päteä,
hänellä on hullunvimma
päteä toisten kustannuksella,
sillä hän
on sisältään tyhjä,
tyhjäksi kaluttu
hernekeittopurkki
koeputki...
yksinään,
sillä hänhän ei voi toisesta
vikojaan kaivaa
ihminen
on luonnonoikku ja tarvitsee
toista ihmistä enemmänkuin
luonnon muut elukat,
sillä ne tarvitsevat toista vain
lisääntyäkseen,
ihminen lisääntyy vaikka koeputkessa,
mutta hän tarvitsee
toisen tomppelin sanansaattajakseen
jokainen päivä...
mahdollisuus,
olla vaikkei
huvittaisikaan,
sillä sellaisia päiviä tarvitaan
alustamaan niitä herkullisia päiviä,
jolloin elämä hymyssäsuin avautuu
Vanhuus....
Vanhuus on
Leppoisaa aikaa,
Silloin syödään kuhafileitä ja
Tutkitaan lapsenlapsista
Itsensä tuntomerkkejä
Osakesäästäjät...
Ennenvanhaan oli vain
Hangon keksit sekä uittomiesten,
Silloin ei ollut
Muovipusseja,ei kortsujakaan,
Siksi syntyi paljon lapsia
Ja
Juotiin tinkimaitoa,
Ennenvanhaan käkikin kukkui
Lähempää ja silloin käytiin
Kansakoulua,
Kun maatataloustöistä ennätettiin,
Silloin oli luonnollista aikaa,
Nyt ihmiset on pystyyn kuolleita
Osakesäästäjiä
Limaniljuska....
Kaksinaamainen
Peluri ei voita
Koskaan,
Sillä eihän pirukaan
Limaniljuskoista diggaa
Jaksavat....
Toiset ihmiset
Kestävät enemmän,
Toiset tuskin hetkeäkään,
Mutta kaikki jaksavat perille
Kerkiää...
Kun kesä vanhemmaksi
Kerkiää,
Pois häipyy
Mielen ilmavaisuus,
Pois riemun vapaus,
Sillä edessä on syksyn kylmät,
Talven pakkassäät
Tiet...
Ylämäet ja alamäet
Ovat hiekkateitä,
Niitä kulkevat
Ihmiset joilla on osoite,
Muut viillättävät
Asfalttipinnoilla,
Mihin sattuu
perjantai 20. heinäkuuta 2018
Työkaveri...
Työkaveri nimitteli
Mulkuksi,
Kun
Paheksuin hänen virtsaamistaan
Työpaikan ovenpieleen,
Kiitin...
varpusparvi...
vaivatonta olla,
onhan yhteiskunnan rattaat
jokaista varten,
mutta ennen oli toisin,
silloin sinun piti omillas
toimeentulla,
elää ja kuolla, eikä niitä
huomioinut edes varpusparvi
päätepysäkki...
tunnelmaa,
sillä siellä on
tuhjää,
ei minun eilistä, vain hylättyjä
aikoja,
poispyyhittyjä
menneitä
katselen metsittynyttä tienpäätä,
jossa linja-autot kääntyivät,
kauppa-autot pysähtyivät,
kirjastoauto lainasi
kirjojaan
tänään tienoon on vallannut
luonnonluomat,
eivätkä he kääntöpaikkaa tarvitse
21 päivä...
olenhan syntynyt
21 päivänä,
tuntuu hyvältä,
sillä tähähän tottuu,
kuudeskymmenes kerta on meneillään
ryhdikkyys...
ilman
ryhtiä,
se voi kylellään pärjätä,
polvillaankin,
mutta
ryhdikkäänä on
tyylikkäämpää
myrskysäät...
sillä se helpottaisi,
onhan ollut viikkokausia
tyynen poutaa,
kuivaa ja kuivempaa,
toivon luontoäiteen myrskysäitä,
sillä ne tuulettavat elonhuoneeni jossa
varjonikin kuivuu, mieleni kuivuu,
kaseeni kaipaa tulimeren salamoita, niitä elonliekkejä,
jotka sytyttävät minut elämään
ihteni kaa...
oisin
tuskin mikään,
sillä niin hyvä mun on
ihteni kaa,
joskus allapäin,
virrotessain hyvinpäin,
mutten milloinkaan
kaikkeen uupunut
onnistua...
onnistua,
ei useinkaan,
mutta sitten kun osuu,
silloin pitää pittuutta hypätä
jokatoisen yön...
jokatoisen yön
nukkuja,
ne toiset yöt
pyörin ja tyynyjäin
kohentelen,
untain ootellen
ketunpoikanen...
on
luontoäiteen
lemmikki,
mutta nyt se on kaupungiin
karannut,
eikä siitä äiteensä kovin tykkää,
sillä siellä luonnonlapsen elämä laimettuu
vuoteni...
elämänmakuiset,
sopivasti elämälle kallellaan,
huomiselle raollaan,
eilisetkin mausteina,
elän ainutta elämääni
sovinnossa luojani kanssa,
sovitellen luontoni kaa,
joskus epäröiden,
joskus mennentullen, mutta aina
nukun hyvin tyynyni kaa, enkä unia
tuskanhikisiä nää
rakkaus...
syksyinen ruska,
talvinen punaposki,
rakkaus on kevätaurinko ja solisevat
puroset,
rakkaus on
elämää
vähänaikaa eläviä...
nimiä,
ei etu, eikä takanimeä,
sillä turhaahan se on
nimetä
vähänaikaa eläviä
iltaaurinko...
se mukavasti mieltäni
lämmittää,
vaikka
lounaistuuli keinuani
tuulisesti keinuttaa
iltaaurinko saa luonnon
hiljenemään,
sillä jokaisellahan on pitkä
päivä takanaan
neekeri nyystölän ikimetsässä...
asustaa
neekeri,
ei se ihmisen näköinen,
vaan ihan aito
tipsuhipsukainen,
tuo afriikan kaunein lintunen,
joka sai nimekseen neekeri,
koska
oli entisessä elämässään
afriikantähti
lintunen kulettui ikimetsään
yhden joutsenen selässä, jolla on
pesäpaikka täällä,
joutsen oli kertonut niin kauniita asioita
nyystölän ikimetsästä ja niin se hyppäs
joutsenen selkään ja tänne jäi, vaikka joutsen
talveksi afriikantähteen palasikin
uskonnot...
ihmiskunnan
elämää,
ne ovat roviolla monet aattelevat
uhranneet ja sitten itse langenneet
lähetyssaarnaajaat loivat seksin asennot,
he koko afriikanmaan sekaisin siittivät,
siksi he nyt
tänne vyöryvät
pakolaiset ovat uskontojen
luomia tuliaisia
paimen...
tärkeä heppu,
hälle ei pakanat vinoillu,
eikä villisudet keljuillu,
sillä hän oli
luontoäiteen tuttu
viekoitelevat...
huonompaan
suntaan,
sillä
sinne puhaltavat viekoittelevat
tuulet
pakettipelloitettu...
ole mistään
kotoisin,
sillä asuvathan he
yhdessä paikassa,
kaikki saman kadun
varrella,
tänään ei murteet solju,
sillä maakunnat on
lopullisesti pakettipelloitettu
lapinmaassa...
pian hupenee, sillä
lapinlisät niitä koristaa,
siellä poron nuttukin arvossaan,
kuksakuppi täytenänsä, siel tunturit
pyytävät etelänihmistä rinteilleen ja eurot
etenkin haltin huipulla mielenrauhaa keventää,
lapinmaassa on mielen helppo vaeltaa, nuotiotulille
itseensä taivuttaa, sillä eurot eivät enää mieltä paina
pyörähtää...
hän kauaksi kurkottaa,
mutta kun aika vierähtää,
hän aloilleen kierrähtää
ja aikaajoin nuoruuteensa
pyörähtää
omanmieliset...
suuria massoja,
mutta hylkää heidät
pian,
sillä eihän sitä
kaikkialle,
vaan omanmielisille
tyytyväinen...
tyytyväinen,
hän pulskistuis,
siksi
laihan luihukkaat ain
marmattaakin
yhtä rakastaa..
mutta vain yhtä
rakastaa,
sitä pitkänmatkan
kulkijaa, jonka haluat vihdoin
tavoittaa
tavallinen ihminen...
sodanlietsoja,
ainakin se ihminen, joka pettyi
trumpin ja putinin
tapaamiseen,
sillä he eivät kivulla miekkailleet, vaan sopua
rakennellen
asiakaspalvelutyö...
et vapaillasi ihmiseen
tartu,
sillä olet puutunut,
tuhannesti puutunut
teet...
kysyt joskus itseltäsi,
miksi teen,
et kysy syväsi,
huokaat vain ja teet
ilonsyvä...
naurun,
et tekopyhästi
hymyile,
kun tapaat ihimisen, joka hetkessä elää,
kiroten hyviä toivottaa,
et
tekopyhästi enää
tee
sinun aikasi...
erehdyksiä
ja
onnistumisia,
elämä on sattumaa,
se on sattumien taikaa,
sinun aikaa
matkailu...
mutta useasti matkustettu reitti
tarkemmin tutustuttaa, silloin jää aikaa myös
hetki seisahtaa,
sillä matkanvarrethan tuttuja lie
ilolla väritetty elämä...
on ruskean vihreää,
siinä kukkivat kesäniityn
hetket,
onnen ja kyynelten hetket,
hetket, jotka
syksyn elämä tavoittaa
tuntevinaan...
ihmisen näki,
hän ei senjälkeen
oo
heitä
tuntevinaankaan,
vaikka ruuhkabussissa
istuvatkin
liikenne...
ongelmille arkaa väylää,
toisin kuin kumipyöräliikenne,
sillä se voi harmeja väistellä, sivukujiakin
kierrellä ja huonommallakin kelillä kiirehtiä
vesipullot...
kulkevat ihmiset
edesauttavat
maailman saastuttamista,
sillä pullotehtaiden piipusta
tupruaa elämän tuhoainetta,
mutta ihminen mennessään
hymyilee ja huikat ottaa
uni pitkällään...
tulet
kesäaikaan,
silloin on pimeässäkin valoisaa,
eikä unikaan pitkään pitkällään
työläinen on kallis...
työnantajalle
kustannuksia,
olisimme samaa perhettä
ja
äänestäisimme samaa puoluetta
maukas ja halpa leipä...
päivällä,
se olisi halvempaa,
jos sitä ei muovipussitettaisi,
olisi
se myös maukkaampaa
torstai 19. heinäkuuta 2018
sukunimi...
sukunimeä,
he olisivat jonkin
poikia,
kuten ennenvanhaan,
jolloin monikaan ei
kotimökkiään kauemmaksi eksynyt,
sillä eihän heillä ollut
sukunimeäkään
nyystölän ikimetsä...
hymyilevä
ilves,
sitä ei sureta milloinkaan,
vaan
kaikki naurattaa,
varsinkin silloin, kun se
karhunpennun kanssa
valtatie 24:sta tarkkailee,
sillä siellä autoineen
vilistävät,
elämäänsä uupuneet
itkien lähti...
entisille sijoilleen,
hymyillen kurkistaa,
vaikka itkien
lähti
tyylikkäimmin...
hillitymmin,
söisit
nälkääs,
joisit janoosi ja sanoisit, kun
sinulla on sanottavaa,
voisit tyylikkäämmin,
mutta
nyt
öriset, etkä itsekkään saa siitä mitään
seljää,
syöt ja juot
unohtaakses,
vaikka eihän sitäkään missään lie
tuskissaan...
kaupan
kassalla,
sillä heillä on kiire,
turhan kiire
ja siihen ovat syyllisiä,
ovathan myöhässä
maailmanparas...
tullut,
ei
pitäjän suurintakaan,
sillä minä mielistyin elämään,
hyvissämielissä
menemään
keskiviikko 18. heinäkuuta 2018
kunnolla elää...
elä silloin luonnollisin
keinoin,
käännä päiväs iltaan
sovinnolla,
nuku yös huoletonna,
virkoa aamuun uuvella innolla,
hymyile, vaikka
ei haluttais,
mutta itke kun se sut tavoittaa,
rakasta kun siltä tuntuu,
älä murehi liikoja, äläkkä itseäs turhasta
väsytä,,
vaan iloitse jokaisesta hetkestäs,
sillä ne eivät uudelleen käy
luonnonsuojelu...
mutta ei se, että sen suojelijat lentää
liihottelevat pitkin maailmaa,
kuluttavat kerskaten ja eivät istuta
käyttämäänsä
metsämies ei turhaan ammu,
hän ei mihintansa osu,
sillä eihän mielipuolikaan
kotiaan tuhoa
maanviljelijä tuntee sarkansa
pituuden,
hän käsittää
luontopientareiden merkityksen,
maanviljelijähän ei rantojaan
kylmäksi viljele,
sillä hänhän silloin itsensä
sammuttais
mittasi...
kuljet ja juokset,
muttet kuitenkaan
kerkiä,
sillä aikasi on mittasi
Sapekkaat....
Jos puolustelet itseäsi
Joudut sapekkaitten
Katseiden alle,
Siksi,
Anna olla ja mee
Hymyillen
Kuvankaunis....
Ihminen on kuvankaunis,
Kun poispäin katselee,
Sillä ihmistä rumempaa
Ei luontoäitee kehdannut
Luoda,
Ihmisellähän on monet kasvot,
Toisinkuin
Muilla luonnon luoduilla
tiistai 17. heinäkuuta 2018
Kuvittelee....
Eihän ihminen
Ymmärrä muutakun
Nälän ja janon tunteet,
Muissa asioissa vain kuvitttelee
Aasi...
Hidas hevonen
On
Aasi ja sillä on
Aatteleva mieli,
Sekä
Itsepintaisen hitaasti
Kävelevä nautiskelija
Känsäkämmen....
Kädentaitajat ovat
Kadonneet,
Tietotekniikkaan siirtyneet,
Sillä känsäisiä käsiä on yllinkyllin
Alikehittyneissä yhteiskunnissa
nahkansa..
luoda nahkansa,
kuten käärmeittenkin,
ainakin aikaajoin, sillä uudella
mielellä olisi enemmän mahdollisuuksia
uni...
tuu,
mut unisille se on
luontaista,
niin makian unista,
ehtivät päivätirsoillekkin
Kohtalo....
Jokaisella on kohtalonsa,
Toiset vääntävät
Sen mieleisekseen,
Jotkut alistuvat sen
Kulettamaksi,
Mut
Useimmat antavavat
Sille tilansa,
Muttei yhtään
Enempää
Huilaa...
Heinäkuussa
Monet
Huilaa,
Toiset rehdisti seilaa,
Jotkut toisisaan puijaa,
Sillä lomilla on monta nuijaa,
Jotka toisiaan huijaa,
Mutteivät naapurin muijaa,
Jolla on monta tuijaa
Aukeaa....
Jokainen päivä
Aukeaa ja sulkeutuu
Samaan aikaan,
Mutta usein
Myöhästyn,
Siksi minulta niin paljon
Näkemättä jää
Hyväntekijä....
Ihminen on
Omahyväinen,
Ainakin hyvänteväisyydessä
Toimivat,
Sillä he eivät tee sitä
Auttamisen ilosta
maanantai 16. heinäkuuta 2018
sunnuntai 15. heinäkuuta 2018
kiina...
siksi itään kannattaa aamukatseet kääntää,
itään,
sillä sieltä maailma alkoi ja sinne iltaruskokin
poispäin kääntyy, sinne silkkitien alkulähteille
kauppasuhteemme kääntykööt, sillä siellä kaikki on
niin suurta, ettei siihen maailmanpoliittuset pakotteetkaan yllä
kevythullu...
kevythullu,
sillä silloin palvelut pelaa
ja
seurapiireihin suorastaan vedetään,
mutta täyshulluna oleminen onkin
elämän parasta, sillä silloin ei tartte
muutakuin naureskella ja huudella
hadidei, hahaa...
lakastuis...
kuten kukkasta,
mutta ihmistä voi hoitaa,
kuin kukkasta, sillä muutenhan kumpikin
lakastuis
pieni kunta...
ovat sukulaisia,
hyviä tahi toisenmoisia,
mutta muukalaiselle siellä ovi aukiaa
vaivaisten
ikimetsä...
syvällä ikimetsässä,
mut
sen laitamilla
näkyy elämän aarteet,
siellä tuoksuu elämänkeväältä
ja
tunnelmakin on leppoisan kevyttä
sienimetsä...
jonkin matkaa,
onhan ny
vasta heinäkuu,
mut
sinnepäin kuljen ja vasuani mukanani
kanniskelen
politiikka on peliä...
peliä,
peliä,
poliittista peliä,
jossa panoksena ovat
tavalliset ihmiset,
valitettavasti toiset häviävät, toiset voittavat,
sillä niin on viaton tuo
poliittinen peli
euroopan kuningas...
seuraava
euroopan kuningas, se sinetöidään tänään
helsingissä
nyystölän rusohuuli...
semmoista mitä ei missäänpäin
maailmaa ole,
totta vie,
sillä täällä elää
semmoinen rusohuulinen karhu,
että oksat pois,
se asuu tuolla tarusjärven siimeksessä,
aivan ilveksen rajamailla,
ihmisistä se ei enemmälti piittaa,
mutta esan kanssa se hörppää silloin tällöin
isot tuopit mallasta
luostari...
arvokasta tunnelmaa,
siksi kävelen
ääneti
kaunis nunna kitkee kasvimaata,
laatokka loistaa alempana
ja
suomi siintää vastarannalla,
olen vieraana,
tunnen itseni korkeammaksi,
sillä niin korkean komiaa
ymmärrän, miksi jotkut
hakeutuvat luostariin,
ymmärrän,
mutten käsitä miksi minusta
ei niin hyvään ois
rannalla...
järvenselällä kalastaja, jonka
tupakansavu hetkeen kulettuu,
seppä takoo viikatetta äänettömästi,
vaikka metalli tulta kipinöi, siint ei ääntäkään
kalastaja rantautuu,
tervattu venee tuoksuu hyvältä,
hän tupakkaholkkia suupielestä toiseen
vaihdattaa, hänelle on tullut sellainen tapa,
kun ahti on ollut antelias
rantakala maistuu miehille,
se maistuu myös kissalle, joka viiksiään
sukii,
se on hieman turhamainen, mutta aina
evästä nähdessään se niin tekee
hiljaisuus puhuttelee hetkeä,
silmät kuuntelevat ja eleet kertovat,
hetki on olijoilleen elämän mukavinta
helsingiin eksyy...
niin iso,
että helsinkiin helposti
eksyy,
mutta karesuvannossa löytää helposti
ihmisen,
poron ja lapinjounin,
eikä siellä ole jonninjoutavia
vesikirppu......
luistelee,
hällä on komiat
kuviot jälessään,
eikä häntä tyynetmyrskyt
upota, sillä onhan hää
kevyenvapaa, eikä huomistakaan näy
kyy...
hajujäljen myyrästä,
tuosta kontiaisesta, joka
multakasoja rakentelee,
kyy
jälistää,
sillä on aikaa, eikä sitä
nyt mikään vaivaa,
sillä pian myyrä on vainaa
ja
multakasat muisto vain
ulkokuntalaista...
koska siellä on valo,
katuvalo,
kuntaas
maaseutu tyhjenee,
sillä ei se kuutamokaan kaikkea
valaise,
ei ainakaan ulkokuntalaista
köyhtyä...
köyhtyä,
rikaskaan ei
rakastua,
sillä heitä yhdistää
umpisolmu
köyhyydelä on pohjansa,
rakkaudella kohteensa
ihminen syntyy
paljaana,
lähteekin,
kummallakin reissulla matkassaan vain
umpisolmu
orja...
mutta pahaihminen
tahtoo
heikommastaan
itsensä ruokkijan
tämänpäivän orja
halpatyöläinen,
alipalkattu
pakolainen, joka henkensä hädässä
kotimaansa jätti ja nyt siitä hyvästä
orjana hymyilee herralleen, joka mukavasti
oleilee
kiekase....
heräisin jokainen
aamu työntouhuun,
kukon kanssa herättäisiin
ja
askareisiin painuttaisin,
mutta nyt on kalenteri,
joka luettelee
työaikalait,
eikä kukkokaan enää kiekase
kultamunakas...
asfaltilla,
se tallustaa
kuningattarensa luo,
joka toisella puolta tietä
asuttaa
kultamunakkaat ovat
koppakuorikaisia, eikä niitä tavata,
kun nyystölässä,
jonne ne aikojen alussa
kotiutuivat,
tykästyivät luonnonrauhaan
ja
herapäävesiruohoon, joka
kasvaa vain täällä
herapäävesiruohossa on semmoiset
määrät elämän virkistysaineita ja
muita ikielämän säilykkeitä, joita ei
muualla ollenkaan
perustellen...
kanssani,
mutta jos et kantaasi perustele,
kuuntelen vain
valitustasi
perustelusi auttaisi minuakin
paremmin asiaani näkemään,
kunhan sen sulle perustelisin
kultaaarre...
on
semmoinen määrä
kultaa,
ettei ikinä,
sitä on niin paljon, ettei
syliin mahdu
joutopää...
elukka,
sitten se rupes juomaan jaffaa
ja
viisastui,
osti uuden saab-96
ja antoi mennä vaan,
tänään hän on
joutopää
yhen sortin hullu...
on sutjakasta olla,
mutta kylähulluna
suorastaan riemullista
kala...
takaperin,
sillä silloin ranta tulis vastaan,
ihminen
on kala,
muttei syötävä,
sillä niin on säädetty
lauantai 14. heinäkuuta 2018
kiertolainen...
missään,
hän olisi paimentolainen
tahi kiertolainen,
hän kiertelis ja kahtelis,
varastelis ja valehtelis,
siksi on hyvä, että hän
asuu jossakin, josta hänet
tavoittaa
tunti...
sillä
siinä
on
kuusikymmentä liikettä,
minuutit kulkevat isossa viisarissa,
ne täsmällisesti etenevät,
sillä niitä lykkää
toiset kuusikymmentä liikettä,
niilläkin on lykkääjänsä, mutta se on jo pikkutarkkaa hommaa
elää...
mutta etuperin näkee
taakseensakkin,
elää ei voi
olla elämättä,
sillä silloin kaikki
menee ohi,
vuodet perätysten ja kaikki muu
vihata...
ain
vihata, ei rakastaa ja
nukkua,
vaan silloin tällöin,
silloinkun siltä
tuntuu
kusipäinen kansa...
hesassa
tapaavat,
siellä hiljentyneen
kauppatorin kupeessa
olevassa linnassaan,
siellä kättä puristetaan,
vähät muista välitetään,
vaan sovitaan euroopan
jutut rajantarkasti, siin krimit ja paltiat
miehitetään, mutta suomi säästyy, koska
tämä on niin kusipäinen kansa, ettei sitä
haaremiinsa kumpikaan halua
kyykäärme...
hyvä käärme,
se syö rotat ja myyränpennut,
se laitattaa kumiteräsaappaat jalkoihin, kun
pihamaalla kävelyttää
mulla on kolme kyytä,
eikä yhtään kontiaisen työntämää multakasaa,
siitä on ylpiä ja siitä, että hedelmätarhassani
kasvit kasvavat, eikä nämä myyrän multiaiset ole juuria
suihinsa popsineet, vaan huoltavat kyykäärmeen elämää
leikkisällä mielellä...
olla tosissaan,
vaan aika-ajoin olisi hyvä olla
leikkisellä mielellä,
naureskella ja piereskellä,
jos vain kehtaa,
rypyt syntyvät tiukasta ilmeestä
ja tietenkin siit, ettei syö tarpeeksi,
siksi
se onkin kuihtuneitten tunnusmerkki
nyystölän kylässä...
muutamia lintuja, jotka
eivät tahdo kanariansaarille
lentää, sillä niillä on täällä pysyvä
oleskelulupa, täällä sinivetisen päijänteen
helmessä, jossa on norppakin aikaisemmin asunut,
mutta, kun luontoäitee pillastu niin se muuttu saimaaseen,
tuonne maailman suurimman puukirkon rantavesiin, siellähän
on niin kiukkuinen pappi, ettei sitä tohdi kaikenmaailman vallankumoukselliset
kiusata, joten norppakin voi rauhassa pötkötellä
kalareissu norjassa....
jos snne mieluusti menee,
mutta jalkaisin sinne ei jaksa
norja on vuonojen maa,
sieltä saa seitiä ja turskaa,
norjassa hiihdellään paljon ja lasketaan
mäkiä alaskin päin,
mutta norjassa ei ole
kunnon
lauantaimakkaraa,
sitä pötkössä olevaa, jossa lukee
hk
kolme viikkoa kalareisussa
hiljentää vauhkoontuneimmankin
lohenpyytäjän,
sillä norjassa laihtuu ihan
luonnostaan,
minäkin olen luutunut nahkapalanen
kyläkaupan tunnelma...
vaatteita ja hengen tuotteita,
silkkisukkia ja moottoroipyöriäkin,
mutta sieltä ei saa kyläkaupan tunnelmaa
vapaus...
se on itsenäisyyttä,
jota
ei tarvitse
naton napaan kytkeä,
vapaus,
sillä siniristilippumme iloisemmin
liehuu
kokoomus on sodan puolue...
sotaa,
kun natoon
turvautuu,
onko kokoomus menettänyt
isänmaallisuutensa,
onko,
kokoomuspuolue jättämässä
hyvästit itsenäisyydellemme?
virolaiset...
menevät sinne mihin pää
mukavasti mukavautuu,
joskus itään, joskus
länteen, sinne missä
edut maukkaimmillaan,
viro,
ihan
naton ytimessä tahtoo suomenkin
turvaavan heidän selustaansa,
mutta rikkaa ristiin ei laulumaan kansa
itsenäisyytensä eteen laita
lahessa...
tappara on tampereella,
lahessa on
paljon, vaikka ovat
muualla,
lahti on karjalaisten kaupunki,
se on belicaanin pääkaupunki
ja
niiden esi-isät syntyivät
kivennavalla
perjantai 13. heinäkuuta 2018
kapitalisti....
rinnalleen
kunnon kommunistin, jotta
tilukset pysyis
ojennukses
joku muu...
ei,
vaikka
kuinka olis ollakseen,
sil
ihminen on laumasielu, kuten
muutkin luonnonluomat,
ihminen,
ei itekseen pärjää, sillä siihen
tarvitaan aina joku muu
trumppi, pilkkas elisabethiä...
jos hällä on
ystäviä,
mutta hän ei heitä saa,
kun kovasti koheltaa,
kuningatartakin pilkkas, pilkkas ihmistä,
joka on nähnyt maailman herroista kaiken muun
suuruuden egonomia...
maailma
elää,
mutta paremmin,jos
pysähtyis pientareelle hetkeksi
ja kahtelisi
maaseudun pientuotannon
energistä rikkautta, jolla on
enemmän parempaa, sitä mitä ei
massatuotanto pysty tuottamaan
voikukka..
on kaunis kukka,
mutta se ensin niitetään,
vaikka siitä tykkäis mehiläisetkii,
nuo luomakunnan pölyttäjäiset,nuo
uuden sadon arkkitehdit, elämän pörriäiset
huolenhäivät...
hyvin,
vailla huolen häivää,
niin,
oletko ajatellut
sitä päivää, jolloin
sinulla ei ole muutakun ne,
huolenhäivät
petos......
helsingissä
diilin,
siellä hän suhteet solmii,
semmoiset suhteet, joissa
natokeitto kiehuu ja maistuu
osakkailleen petokselta
nyystölässä...
menneen ajan aapinen,
se ensimmäinen lukukirja, jolla
esi-isät opettelivat tavaamaan ja sen avulla
pääsivät kiertokoulun kautta rippikouluun ja
sitä myöten venäjän saarin hoviin päällikkövirkoihin,
sen kirjan viimeisellä sivulla on tosin lohdutontakin kerrottavaa,
että sinne venäjänmaalle jäivät kaikki viisaudet, joita kirja oli opettanut
vapaus...
aidattua elämää,
sitä se on sudelle, kuin ihmisellekkin,
aidattua elämää,
vapaus on
kahleilla solmittua elämää,
eikä siinä paljoa jää liikkumatilaa,
vähemmän, kuin
muurahaisella,
joka metrin matkaa tuotuosta
taittaa
kun erehdyt...
älä tunnustele,
vaan totea,
kulje poispäin ja viheltele,
mutta älä kuuluvasti, sillä vastustajasi saattavat
olla hyvillään
ihmisen on erehdyttävä,
jotta
tulisi eheämmäksi,
sillä ihminen oppii
kantapäänkautta
vesi...
iloisesti,
sillä silloin se syntyy,
lumikasasta loristen
uomiaan myöten
elämän sulomaahan, siellä jossa
onkipoika ahvenia narraa, sienne missä
ilomielen uimarit uivat,
sinne missä on lumpeenlehden kukkasen kotolahti
kunnes talvi luo jääkannen, siin missä luistella voi,
siin, jossa onkipoika pilkillänsä,
sinne mihin ensin kevätaurinko kerkiää,
sinne, missä elämä ensin hymyilee
kevät,
lorisevan veden aikaa,
elämänaikaa joka kaikkialla
ilomielellä lorisee
tahtovat...
mutta olen,
siksi minua ei moni kaipaa
ja
se onkin elämäni hienoita,
sillä kaipaajat tahtovat aina
nyystölässä...
ainoa
vilikkälänlintutöyhtö,
se jäi yhden etelän turistin matkasta
esun pihapiiriin, jossa se tätänykyä
virkkailee luonnon ihmeitä,
tämä lintunen osaa laulaa kuulijat uuvuksiin,
sateet poutapäiviksi ja naapurit tulipunaisiksi
alustaalkaja...
ikäännyn,
en voi peruutella eiliseen,
enkä haluakkaan, sillä silloin
olin alustaalkaja, joka kurkotteli
huomiseen,
tähän päivään
rekkamies...
aurinkolasit,
kortti jonniinaikaa,
mutta
moottoritie on kuumaa,
siksi hän
huthait muista välittää
jokainen ihminen....
parhaansa,
myös se puliukon
kaltainen,
jolta ovat
voimat loppuneet,
jokaisen ihmisen tulisi olla
ihminen,
koka jeesaa toistaan tarvittaessa
yhteiskunta...
sen jokainen jäsen,
niin hyvinvoiva,
kuin
korkeinkin kansalainen,
joka
alempansa huomio,
niin hyvinvoiva, että voi tavatessaan
tavata
torstai 12. heinäkuuta 2018
Hiljaiset ajatukset....
Hiljaiset ajatuksesi eivät
Kauaksi kuulu,
Vaan mieltäsi painavat,
Mietit niitä huolella,
Muttet niille mitään
Mahda, ķummarrut ja
Jatkat matkaasi
keskiviikko 11. heinäkuuta 2018
Hierovasilmä...
Hierovasilmä
Hieroo silmiään,
On aamu nyystölän
Ikimetsässä,
Tänään se menee ketunpoikasen
Kanssa laskemaan
Muikkuverkot
Hierovasilmä on lintunen
Joka pesiytyi nyystölään,
Kun kaikenmaailman
Saasteet valtasivat sen
Kotiseudun,
Pääkaupunkiseudun
kuunteleminen,,
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin
-
luther synnytti viattomat kristityt, mutta hän unohti siunata heidät, siksi nämä saatanan jälkeläiset tekevät tuhojaan koko luomaku...
-
joulu kattautuu läheisistä,työstä, eilisistä.myöhemmistä. kaikesta jotka ovat, pitävät lähellään
-
aamuusvainen padasjoensatama tuoksuu kaislikolta, sen utuinen ilme hymyilee aamuauringon sarastaessa ja saattellen kalastajat saaliinein lai...
-
kulkukissa miettii, viiksiään vahaa, sil se ei ymmärrä rotannäköisiä jalostetuisi joutuneita heimoveljiään.
-
kun kaikkes olet antanut itsesi syvemmät/ kehosi rippeet mielesi pohjimmaisetkin olet kevyt olet olemattoman kevyt höyhenen kevyt pois...
-
ihmisen ei pidä alistua -ei silloinkaan kun alistuttaa
-
elämää voit suunnitella ja ohjata mutta hallintaoikeus on toisaalla
-
jos huomaat erehtynees, anna itsekkyytes olla ja pyydä anteeksi, pian huomaat kunnias palautuneen ja olet saanut monen mielen hyväks...
-
äityispakkaus tuoksuu hyvältä ja siinä oon nukkunut parhaat tirsat ja muistanpa omien lapsienkin hymyilleen unissaan äityispakkaus on ...