kun oikein kovasti koskee,
silloin käperryn peittoni
suojiin,
itken,
sillä se mua helpottaa,
ihmettelen miksi en voi itkeä
silloin, kun kipu alkaa,
vaan sitten kun olen heikoimmillani,
häpeän,
sillä kasvoni eivät voi
päivänvalossa itkeä,
minun kasvoni ovat valettu
kuun valossa,
siksi vain silloin olen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti