viikonloppu
ja
landelle hoppu,
sillä siellä tunnen elämän tahdit,
haistan luonnon mahdin,
jota en kivikylässä aistikkaan
moottoritie halkoo viljavinioita,
näen metsäiset mäenrinteet,
joenuomat ja pälvipaikat,
järvenselät ja taajamat,
näen hiljaista elämää,
josta ei kivikaupunki
uneksikkaan
saavun kotiini,
nyystölään,
tuonne
päijänteenhelmen
kainaloon,
saavun elämääni
olen aktiivimallinen,
teen töitä helsingissä,
ajan tuota moottoritietä ees taas,
yhä taas,
vuodesta 1990
raskasta ja mukavaa,
kummassakin päässä,
mutta elämää, sitä on
kaikenmoisissa säissä,
ilman toista ei olisi
toistakaan, eikä ainakaan
minunlaista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti