luonnonlintu etelään lentää, Sillä pukunsa on kesähelteinen, eikä se tulipalopakkasissa tarkene, vaan viluksissaan hytisis ja lauluäänenensä kadottais, mutta kevään tullessa se takaisin liitää ja koivunoksallani mulle mukavia laulelee
ihminen kehittyy kantapäittensä kautta, sillä ne ovat lähimpänä todellisuutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti