aamuhetki...

marraskuun sumuinen
aamunhetki,
hetki, jolloin tyynikin
tyynesti tuhisee,
onhan
luonto on kylelleen asettunut,
haapapuukin viimein,
vaikka pisimpään se havisi,
kuntaas koivu hyvissä ajoin
kurrenpoika on jo hereillä,
ikipuussa kiipeilee,
tikanpojan koloseen kurkistaa,
mut
sieltä nenälleen sai
aamulenkilläni ei ole ahdasta,
sillä muurahaisetkin kekoonsa
asettuneet, siellä kuningattaren vieressä
köllöttelevät, eivätä oljenkortta kantele,
loput lenkistä
kuljen reippaammin,
sillä kello käy
ja
sen mukaan elonokin,
vaikka haluaisin olla kurrenpoika,
joka ei kurkkis tikanpojan koloseen