tiistai 27. marraskuuta 2018

tätini...

kun tätini amerikkaan
siirtolaiseksi lähti
oli suomessa kylmännälkää,
sitä kuolemankielistä aikaa,
tänään hän miciganin mullissa
elää,
tätini oli urhea nainen,
vailla elonpelkoa ja mielentuskaa
sillä hän oli kokenut suomen lamat ja
kylmemmätkin,
sillä silloin elettiin
kolkytlukuu sitä lukuu, jolloin
maailmantalous näytti nälkäisemmän
puolensa,
tätini lähti ja hän on mun
tähti, sillä arvostan yrittävää luonnetta,
joka ymmärtää ja sopeutuu,
muttei kumartele sinnetänne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...