kun tätini amerikkaan
siirtolaiseksi lähti
oli suomessa kylmännälkää,
sitä kuolemankielistä aikaa,
tänään hän miciganin mullissa
elää,
tätini oli urhea nainen,
vailla elonpelkoa ja mielentuskaa
sillä hän oli kokenut suomen lamat ja
kylmemmätkin,
sillä silloin elettiin
kolkytlukuu sitä lukuu, jolloin
maailmantalous näytti nälkäisemmän
puolensa,
tätini lähti ja hän on mun
tähti, sillä arvostan yrittävää luonnetta,
joka ymmärtää ja sopeutuu,
muttei kumartele sinnetänne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti