iltalenkki
nyystölässä,
marraskun kolmantena,
lauantaina,
pyhänmiesten päivänä,
elämän ja kuolema arkena
näen tähtitaivaan, joka ei suruja sirottele,
ei tuomioita suurentele, vaan antaa luonnonvoimien
huomiseenkin tulla, niinkuin eiliseenkin, muistelen menneitä,
minä, luomakunnan pieni osanen ja hetken kuluttua vedän peiton korvillein,
jotta aamukahffeille virkiänä heräisin, sillä mun täytyy olla fressin oloinen, sillä tapaan
huomenna elämäni alustajat,
eiliseni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti