nyystölässä kasvaa
ikikukka,
jonka luontoäitee loi
säitten kestäväksi,
yön ja päivänvalon loistavaksi,
kukkaseen pysähtyvät kesättalvet
ohikulkijat,
onnenonkijat ja muut tulijanmenijät,
sillä sen kauneutta ei voi sivuuttaa eikä ohikulkea,
kukkasta ei kukaan maljakkoon halua, sillä silloin he
sen kauneuden tuhoaisivat, vaan jokainen haluaa sen olevan
paikallaan,
luontoäiteen helmoissa, tuolla mäntymetsän laitamailla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti