lauantai 12. tammikuuta 2019

ikkuna...

ikkuna tulevaisuuteen
on
sumuinen
siin on  menneitten pölyt
tuskapäivien kivut
ilot varjonaan
rakkauden ja kadotusten
jättämät heijastumat
pyyhin sormellani
lasinpintaa
näen pilkahduksen hyvää ja
menemisen arvoista

meen enkä
taakseni jää
olen kevyempi kuin painoni
olen hyvänmielisempi
kuin sanani
kuunkehrääjäkin laulaa mulle
se joka ei koskaan laulele
tulijoille

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...