vaikeroimalla ei itkukaan
hymyile
ei tuska syleile
vaan olotila polvistuu
loppujaan kohden
nöyrystyy
siksi ryhti suoraksi
vaikka katkeraa
tekis
perkeleen kekeleet
hiillostuis
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti