luontokukka....

luontokukka on
lakastunut
päänsä povelleen
kallistanut
mut
yhä
varreltaan vankkana
vaikka syysmyrsky
rankkana sitä taivuttelee
kukka yhäkin
kauneuttaan hymyää
vaikka terälehtensä luovuttanut
sillä
talven jälkeen se
iloisesti jälleen nuputtuu
keväänkorvilla kukittuu