sunnuntai 20. lokakuuta 2019

erään bussikuskin elämää...

maanantaiksi päiväni vaihtui
viikon ensimmäiseksi
työtuuruni toiseksi
viimeiseksi

vuorotyö
antaa ja ottaa

bussikuskina näet
vuorokaudet
näet arjenpyhät
yönselät

lokakuun loppupäiviä
sateisen harmaata
kuten kuuluukin

etsin pientä piristystä
elämääni eilisen muistopuista
niistä vankasti kasvaneista
juurevista ikipuista joihin saan
tänäänkin nojata
tänäänkin
lokakuun loppupäivien
hetkellä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...