välillä eksyn toisinaan kauemmaksikin mut aina ikäväni löytää sinut sinut kulleronkukkain kukista elämänkaunein siksi sydämmeni maljakkoon sovit vain sinä kulleronkukkain
pyhimykset ovat maallistuneet, jokapäiväisiksi vahtuneet, mutta yhäkään en ole vielläkään tavannut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti