tyyntyvässä illassa elämänäänet vaimenevat yönsyliin painuvat hiljaisuuden uneen vaipuvat tähdet ja kuu pakkoillaan pysyvät sillä onhan niiden aikaa - täydenkuun taikaa
syyskuun hiljaiset hetket, haapapuun lehtien huminatkin hiljenneet kesänheleät jääneet, jäljellä on vain todellisuus arjen maanantait,kaikki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti