joulunaikaa...

muuripata höyryää/
kiuas luo lämpöään
joulusaunan tuoksu tuntuu
pihaveräjälle saakka jossa isäukko
lyhtyä kohentaa
joulutulia sytyttää, turkinkauluksiaan nostelee
onhan hyytävän kylmän
kova pakkasää
joulusää
joutuinen
pakkasukon huurtehinen
// raiku-koira kintereillä hyörii
mut häntä ei vilu kylmätä sillä hänhän
on
suomenpystykorva kaunokainen
suomenluonnon pystypäisin
joka ei turhuuksille kumartele
vaan hallihaukut ilmoille vähästäkin
kajauttaa
//tuvan ikkunasta loistaa joulumiel
siel äitimuori jouluherkkujaan laittelee
lapsukaiset häntä auttelee
leivoksia voitelee
suupaloja pihistelee
mut
kollikissa mirri se uuni pangolla itseään
venyttelee
hällähän ei kiire konsanaan
///pian naisväki joulusaunaan
kipaisee
isäukko valkiat pihapolulle laittelee ja
hetkosen kuluttua on hänenkin vuoro
löylysille rientää
ja sitten
joulunaika notkuvin koittaa