sunnuntai 29. joulukuuta 2019

karvilan kylä....

kun olin lapsi
silloin oli
keväthankiset
raikkahat lumikinokset
punaposkisena jokahinen
töppösjalkaisin liikkui
kiireisimmät potkukelkalla,
mutta vaari painoi hevosreellään
sillä hällä on
karvilankylän komein hevonen
joka hoiti homman kun homman
savotoista maatalaustöihin
postireissut ja minut selässään
kuljetteli pitkin karvilankylää
ja sitä ihmetteli puoli valtakuntaa
sillä
mulla oli sylissäin
ketunpoika reiska
jonka pappani oli pelastanut
suven suusta
laski sen vapauteen muttei hää
tahtonut pappani luota mihinkään lähtee
joten
meistä tuli hyvät kaverukset
ja seutukunnan ihmetykset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...