perjantai 27. joulukuuta 2019

puistonpenkin yksinäinen...

puiston penkillä
värjöttelee
yksinäinen ihminen
pulu seuranaan
ja aamuaurinko joka lämmittää
hänen mieltään
hän ei hymyile
ei itke
katselee vain
ei puhu ei laula
mutta tanssia vois jos
jalat olisivat tahdossaan
mutta eivät ole
eivät
/katseensa siintää
oopperataloon
ja naulautuvat sinne
katseensa vie aikojen taa
jolloin jalat veivät häntä
opperasta toiseen
milanosta hampuriin
ameriikan suurimpiin
nyt
//hällä vain pulu seuranaan
mutta sekin lähtee hetken kuluttua kun
pullamummo saapuu pullanmuruineen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...