puistonpenkin yksinäinen...

puiston penkillä
värjöttelee
yksinäinen ihminen
pulu seuranaan
ja aamuaurinko joka lämmittää
hänen mieltään
hän ei hymyile
ei itke
katselee vain
ei puhu ei laula
mutta tanssia vois jos
jalat olisivat tahdossaan
mutta eivät ole
eivät
/katseensa siintää
oopperataloon
ja naulautuvat sinne
katseensa vie aikojen taa
jolloin jalat veivät häntä
opperasta toiseen
milanosta hampuriin
ameriikan suurimpiin
nyt
//hällä vain pulu seuranaan
mutta sekin lähtee hetken kuluttua kun
pullamummo saapuu pullanmuruineen