tuomentuoksu
herättää
aamuvarhaisen
tunnelmoijan
-minut-
joka herään
mielelläni
aamun ensisäteisiin
ja meen luonnonhelmaan
tunnelmaiseen,
silloin luonto on
viattoman kaunis ja
sieltä aistii syvemmin
tutut kaverit jolkuttelevat
pellolla,
jänis ensin
kuten aina,
kettu taaempana ja jää lisää.
sillä töpöhäntä taitaa kiemurat
nyystölänlahti kuhisee
vesilinnuistaan ja huomaan
kalastajankin lähteneen
verkoilleen lokkiparvi
seuranaan
huuhkaja huhuilee
ikimetsästään,
käki kukkuu lähempää
ja varis herrasetelee
tien laidassa,
sillä se
-hoitelee-
yön aikana menehtyneen
siilin
luonnon kiertokulku
on yksinkertaista,
eikä siitä jää haavoja
muille kuin ihmisille
jotka karsivat sitä liian
raskaasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti