siimeksessä tyynen tyyni
lounaistuuli
hyväilee mieltäni,
onhan
tuomien ha kielojen
tuoksuvaa
aikaa
joita käki vastarannalta
kukuttaa
huuhkaja kuusikon takaa
säestää,
samalla kun katseeni osuu
maanvilhelijään joka
peltoaan äestää
yksin ihminen ei pääse elämässään mihinkään, mutta toisten kautta mihinvain, siksi älä erakoidu, hyljeksi.hyljety. vieraannuta ympäristöäsi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti