tuhansien murusten
joukosta
löysin sinut,
sinut joka hymyilit
elonkipinän
tyhyjentyneeseen mieleeni
tänään muistelen
sitä hetkeä
tuhansien murusten
hetkeä ja yhäkin
näen hymysi,
tunnen hymysi lämmön,
mutten
ylety sinua enää poimimaan
puolukkaämpärini
on täynnä,
mutta yhden marjan viellä
laitan siihen,
ihan niinkuin sinäkin olisit tehnyt
sinitaivas huokkuu
tyynen tyytyväisyyttään,
muuttolinnut menevät etelään
minä kotiini
katseeni osuu pilvireunuksen rakoseen
josta huomaan
hymysi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti