oli
maailmassa paljon
mitäänsanomattomuutta,
sillä täällä ei ollu
ihmisen
ihmistä,
ei mitään kitkoja ja katkuja,
ei edes hyvänpäivän
hymyjä
~toista on nyt
ja hyvä niin
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti