oravanpoika
mäntypuuta kiertää,
ketunpoikaa moinen
leikki hymyilyttää ja jänöjussin
keskimmäistä vikkeläkinttua naurattaa
on syyskuun viimeinen sunnuntai,
pikkupakkasten ensimmäinen,
luonto on komeimmassa puvussaan,
värikkäimmässä asussaan
sienikoppani on
täyttynyt
tutulla tavalla, sillä näiltämain
saan sieneni jokahinen vuosi,
täältä
oravanpojan kotokulmilta,
jonka reunustoilla pupujussit asuvat,
kettukeikurat lymyilevät,
täältä elämäni luonnollisemmasta
kolosesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti