lämmittelen saunaa
💛hienoisilla halkosilla,
tuulen taittamilla,
ukon ilman iskemillä,
lämmittelen ja mietin kalevalaista
kanteletta,
sukuni alkujuuria,,
metsänpojan polkukunnaheilt
väkevää väinämöistä
soriaa suvensuvea
arkeni ovenkahvaa,, voi miten
kaunis on
kotomaani,
sen pieninkin mätäs on
elämänkultainen,
eloni mättähin
olen nykyaikainen,
kävelen kuten muutkin,
juttelen kuten on opetettu,
katselen kuten on sovittu,
mutta on mius viellä
aimoannos sitä
metsämättähän pojanjullikkaa, joka helvetisti
jumalaa kiros,
rakkautta janos
samalla kun halkoja pinos,,
olen. ja.
enkä kykene
alenemaan muuta olemaan, sillä olenhn kaunista
kalevalaista sukua,
helevetin korven kovin noituja,
jonka jälessä liehuu ain
kironmellakka jota suvet
kaukaa kiertää,
siksi mua on pakko sietää
sielläkin mihin majoitun,
pitkäksein asetun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti