lokakuun viides
aamu on ruskan sävyttämää
luontokauden hyväilemää
sinitaivaalla
kurkiaura lentää etelänmaille
siistin symmeristi,
juttelevat keskenään
niitä näitä
ja
kiittävät luontoäiteetä
hienoista säistä
aamulenkilläin katseeni kohtaa
etenevän syksyn
sillä vain haapapuu ei ole luopunut
lehdistään vaan antaa niiden
havista luonteistuulten tahdissa
luonto valmistuu
talveensa,
se ei pakkaa muuttokuormaansa
vaan hiljentyy niille sijoilleen
What do you want to do ?
New mail
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti