joka on eksynyt
mihin milloinkin,
mutta jolle luontoäitee on
suonut ain senverran rakkaudenvaloaan
että olen kulkeutunut tuttuihin
uomiini
joissa virtaa
jumalaton koskenkiehunta
yöttömänyön herkeämätön elämännälkä
joka tyydyttyy ain silloin kun
istahan luojani polvelle
kannonnokalle ja olen
ja olen ,,ja vapisen avuttomuuttani,
mutten murru sillä
silloin antautuisin
helvetinenkeleitten silitettäväksi
~ en pidä silittelyistä
selittelyistä vaan rutistan
elämää jossa sanotaan
pahasana niinkuln se on,,
ja itketään silloin kun siltä tuntuu,
siksi en tykkää silittelyistä
kohtalon armopalojen selittelyistä,,
ja enkä etenkään hetkistä jotka eivät
virka minulle mitään,,
vaan voivottelevat mitäänsanomattomuuttaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti