mustarastas havaitsee
pihlajamarjapuusta
viellä
yhden marjan,
katsoo sitä pää kallellaan,tökkää nokkansa sivulla ja
hyväksi havaittuaan hotkaisee tuotapikaa,
sillä tilhiparvi väijyy
pienemmässä puussa ja se
tuntee niiden joukkovoiman,
sillä ne syövät tuhannetkn marjat tuossa
tuokiossa
lokakuu lähenee
loppujaan,
ensilumi satoi ja suli,
mutta pirtsakka pakkanen jäi,
siksi rastas innokkaasti
varautuu syvään talveen
josta sen on selvidyttävä
ehjin pyrstösulin
kohentelen lintulautaa,
sen alustaakin,
sillä tiedän, että sinne
tuo keltanokka mieluusti
tulipalopakkasilla
hakeutuu
itse vaihdoin talvirenkaat autooni,
sillä ajelen yleisemmin
aamun pikkutunteina,
silloin, kun liukkauskin on
liukkaummillaan,
luontoeläimet aktiivisimmillaan,
vaaranpaikat lähimmillään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti