syksyn väreihin sonnustautuneella
kesäheinän varrella,
laulelee niitä näitä
toivoen samalla
hyviä säitä,
hää somast laulaa
niin sointuvast
että variksenpoikanenkin
istahti aarioita kuulemaan
istun kannolla,
ja ihastelen kaunista
lokakuun puoltapäivää
joka on sonnustautunut
ruskan väreihin
sinitaivaalla muuttolinnut
auramuodostelmassa
liitävät kauaksi etelään,
mutta minä jään, kuten
ketunpoikanenkin joka
vilkuilee minua ikipuun takaa
päijänteen pinta loistaa
kauempana
padasjoen kirkontorni
tuonenpana
täällä on ihmisen
levollista olla,
kiireellisenkin ja etenkin
heidän
sillä täällä on luonnostaan
sitä syvitä josta ihminen
ammentaa elinvoimansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti