syksyinene tuuli
pyyhkii
pitkin
päijänteen selkää,
kylmäntuuli saa järvenpinnan
taivasta kuvastamaan,
taivasta jossa muuttolinnut
suurina parvina etelään liitävät
kaukomaille kaukaisille
elämänsä kohtalonteille
mutta minä jään,
jään niinkuin
ketunpoikanen joka rantatörmältä
elämänsä evästä haeskelee,
mut viel on jänöjussi voimissaan
sillä tuo vikkeläkinttu on
juoksuttanut poikapolon läähättämään
sytytän tupakan,
vaikken sitä poltakkaan,
mutta sytytän sen siksi,
että elämäni kaukaisuudessa polttelin
monta sätkää,
tapasin monta tukkijätkää
juuri näillä seutuvill,,
padasjoen uittomaill,,
nyystölänlahden selkosill,,
sytytytin heidän vuokseen tupakan joka
itsekseen käryää ja mun mietteeni
entisiin palaa
en ole tosiuskoainren,
mutta semmoinen uskovainen joka uskoo
vapahtajaan,
sillä tätä nyystölänlahdenkin kauneutta
ei voi muuten selittää,
tätä kauneutta jolla on neljänvuodenajan
kasvot,
kauniit pientareet
järvenselät
tunnelmat ja taito saada ihmiset
elämään,
elämään sopuisan viihtyisästi
neljänvuodenajan kaltaisesti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti