vähäsen vaan,,
sen tuokioisen verran
etten itsestäni
~hätäänny
kaukaisuuteen peräänny
vaan katselen elämääni,
ottaen jokahetkisein syliini
ja hyväilen ne itseeni
itken turhani pois
laulan hyvien tuulten sävelillä
kiroan helvetisti
mutta vain
tosipaikan tullen
minä olen ainut kappale
ihmiskunnassa,
toista ei ole,
eikä tuu
vaikka jokunen on
~melkein
olen melkovarma,
~ usein täysin varma
että oon entisessä elämässäni
ollut kova hiihtelijä,
sillä tässäkin elämässä kaipaan
tuontuosta lumivalkoisille
hankisille
kirpeille pakkaskekeille
luistaville latusille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti