tienoot
kylmenevät
lomatunnemmat
arjen toiminnoiksi vaihuvat,
mut luonto ei mihinkään
muuta,
se vain vaihtaa
asuaan
istun haapapuun alusilla
kaatuneen puun rungolla,
ihastellen haapuun lehtien
tuhinaa
syksyn tuomaa värikirjoa
,,kuunnellen
hiljaisuuden hyväntuulista
hyräilyjä joita ikikuusi tuhisten
leppäpuulle puhisee
elämä on parhaimmillaan
silloin kun siinä ei ole
ylimääräistä
~vain itsensä verran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti